Azar Saiyar
feat. Negin Bahadori ja Kaino Wennerstrand
KUUNTELIJAT
11.11.–27.11.2022
ti-su 12–18
Kuuntelijat-näyttelyn avajaiset jäi juhlimatta sairastumisen vuoksi. Juhlimme siis torstaina 24.11. klo 18-20. Lämpimästi tervetuloa! Näyttelyn tekijät ovat paikan päällä.
Illan aikana kuullaan Negin Bahadorin runo. Kaino Wennerstrand esittää lauluja tulevalta EU-teemaiselta Fixit-albumiltaan. Albumi pohjaa Kainon sooloperformanssiin, joka sai ensi-iltansa tämän vuoden ANTI-festivaaleilla. https://linktr.ee/kainokimvieno
Näyttely on avoinna sunnuntaihin 27.11.2022.
“Anna kaikkien suiden, haaveiden ja näkemysten kukoistaa.”
tuntemattomaksi jääneen puhujan viestistä
Lähtökohtana Kuuntelijat-näyttelylle on c-kaseteille nauhoitetut äänet Iranin radiosta vallankumouksen 1979 ajalta. Iranissa oli silloin oikeastaan vuosi 1357. Kasetit ovat iranilaisen isäni Suomessa, Vantaan Kaivokselassa nauhoittamia. Ne ovat samanaikaisesti yksityisiä tallenteita ja historiallisen tapahtuman dokumentointia, todisteita poissaolosta ja ajan kulumisesta.
Miten eri tavoin sanoja, ääniä, lauseita kaseteilta voi kuunnella ja lukea, millaisia merkityksiä niille voi antaa? Miten sanat ja merkitykset, sanojen mukanaan kantamat historiat kääntyvät kieleltä toiselle ja elävät ajassa?
Olemme kääntäneet kasettien sisältöä farsista suomeksi Negin Bahadorin kanssa.
Näyttelyssä on lisäksi esillä kolme Negin Bahadorin runoa.
Näyttelyn teoksia on tehty yhdessä myös äänisuunnittelija Kaino Wennerstrandin ja kuvaaja Joonas Kiviharjun kanssa. Näyttelyn Oksasenkatu 11 galleriaan on kuratoinut Ida Palojärvi.
Näyttelyyn johtanutta työskentelyä, sekä näyttelyn teosten toteuttamista ovat tukeneet Koneen säätiö, Oskar Öflunds Stiftelse, Suomen kulttuurirahaston uudenmaan rahasto, sekä Taiteen edistämiskeskus.
______
En pyrkinyt ajankohtaisuuteen. Kaivoin kasetit esiin muutama vuosi sitten ja aloin viettää aikaa niiden parissa, ajatuksenani myös tämän näyttelyn tekeminen. Olen kuunnellut niitä, poiminut sanoja jotka tunnistan, lauluja jotka muistan, järjestellyt kuulemaani eri tavoin. Olen ajatellut nauhoituksia mahdollisuutena kulkea ajassa ja paikassa, sekä välineenä kurottaa kohti historian moninaisuutta ja verrata tätä moneutta myöhemmin kerrottuun yhteen kertomukseen.
Nyt syksyllä 2022 selaan videopätkiä Iranista. Nuori nainen juoksee kadulla palavan nuotion luo ja heittää huivinsa tuleen. On toivoa, on vaatimuksia, on ihmisiin kohdistuvaa valtion harjoittamaa väkivaltaa. Puhutaan jo naisten aloittamasta vallankumouksesta. Selaan videopätkiä ja se vaikuttaa tapaani kuunnella vuonna 1979 nauhoitettuja kasetteja. Olen kaukana tapahtumista, isäni tavoin seuraan niitä sivusta. Voin sanoa: minä näen, minä tuen teitä, mutta en pyydä mitään. Mutta se mitä näen on hurjaa. Ilman aseita, aseellista vastarintaa ihmiset, nuoret, naiset, tytöt, lapset kieltäytyvät tottelemasta. Ilman johtoa, johtajaa vaativat oikeuksiaan.