Mt. Whateverest

February 5th, 2019 by Oksasenkatu

50650286_1882846768509504_5516470280043626496_o

Mt. Whateverest : Max Wernér 8.2 – 28.2.2019

 

Tervetuloa avajaisiin torstaina 7.2. klo 18-22.

Näyttely pidetään Oksasenkatu 11 – galleriassa 8. – 28.2.

Torstaista sunnuntaihin klo 13-20.

///////

FOR ENGLISH, READ BELOW

 
Miten meidän tulisi reagoida siihen kun päättäjät käyttävät teknologiaa sorron välineenä?

Mt. Whateverest tutkii kulttuurin ja edistyksen suhdetta tarkastelemalla teknologian vaikutusta yhteiskuntaan. Päättäjät eivät amatööreinä ymmärrä teknologian potentiaalia ja tekevät hätiköityjä päätöksiä painostuksen alaisuudessa.

Ohjelmoijat, jotka ymmärtävät järjestelmiä eivät ole kiinnostuneita perinteisestä poliittisesta vallasta, koska hakkeri-etiikka on pohjimmiltaan anarkistista. Kun järjestelmän ymmärtää läpikotaisesti niin tietää mitä sillä voi tehdä. On parempi etteivät päättäjät tiedä, että vallankumous on jo tapahtunut.

Mitä väliä on sillä, että Mt. Everest on maailman korkein vuori kun moni on jo kiivennyt sinne?

Max Wernér (s. 1984) työskentelee taiteen, teknologian ja poliittisen performanssin välimaastossa, joka kattaa internet-pohjaisia töitä, ohjelmointia, kuvanveistoa sekä suoraa toimintaa julkisessa tilassa. Aiempia töitä on nähty mm. W139 – galleriassa Amsterdamissa, MCA Chicagossa, Lontoon Furtherfieldissä ja taiteiden yönä Helsingin Suvilahdessa. Mt. Whateverest on Max Wernérin ensimmäinen yksityisnäyttely.

///

How should we react to decision-makers applying technology as a tool of oppression?

Mt. Whateverest studies the relationship between culture and progress by inspecting the influence of technology on society. As amateurs, the decision-makers can’t understand the potential of technology and make hasty decisions under pressure.

The developers who understand systems are not interested in traditional political power, as hacker ethics is inherently anarchist. When you know the system thoroughly, you understand the possibilities of what can be achieved. It’s better that the decision-makers don’t know that the revolution has already happened.

What does it matter that Mt. Everest is the highest mountain, as so many have already climbed it?

Max Wernér (b. 1984) works in the intersection of art, technology and political performance, covering internet based works, programming, sculpture and direct action in public space. Previous works have been shown at W139 in Amsterdam, MCA Chicago, Furtherfield in London and the Night of the arts in Helsinki. Mt. Whateverest is Max Wernér’s first solo exhibition.

Welcome the opening party on Thurday 7th of February from 18 to 22.

The exhibition is held at Oksasenkatu 11 – gallery 8. – 28.2.2019.

The gallery is open from Thursday to Sunday 13-20.

Bog Body 3.1.2019 – 27.1.2019

December 30th, 2018 by Oksasenkatu

Bog Body

Joonas Hyvönen:
Bog Body
3.1.2019 – 27.1.2019

Galleria Oksasenkatu 11
Avajaiset & uudenvuoden juhlat: 31.12.2018 klo 19-24, tervetuloa!
Opening & New Year’s Celebration: 31.12.2018, 7pm-12pm, warmly welcome!

Avoinna/Open
to–pe / Thu–Fri 14–18
la-su/ Sat–Sun 12–18

[Scroll down for English]
Onhan se outoa, myönnän sen itsekin. Vaikutan kuolleen, mutta eihän se käy järkeen. Varmasti vain viikko sitten luin niin sanotuista suoruumiista, soiden säilömistä ihmisvainajista, mutten ikinä kuvitellutkaan löytäväni sellaista suota täältä Suomesta, saati putoavani yhteen.

Vaan silti tässä ollaan, keho kohmettuen, liikkumassa kerros kerrokselta syvemmälle suohon, ja vielä kummallisempaa: yhä ajatellen ja tuntien. Jotkin asiat ovat tosin muuttuneet mudan, mullan ja suoveden tihkuessa hermosoluihini. Kun lämpötila ruumiissani nyt heijastelee sitä ympäröivää kylmyyttä, huomaan alkavani havainnoida muovipusseja, tupakantumppeja, autojen ja kodinkoneiden romuja – sekä vähän kauempana, suoran havainnointikykyni ulkopuolella, haistan eläinten ja kenties ihmistenkin raatoja, ja tuntuu kuin voisin aistia myös näiden muistoja menneestä.

Menneen, nykyisen ja ruumiiden, kuten kaikkien asioiden, sekoittuessa suossa, ei yhdenkään suoruumiin tarina ole kuitenkaan valmis ilman ylös kaivamista.

Joonas Hyvönen (s.1990) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on osallistunut näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Viimeisen vuoden Joonas on viettänyt Jan van Eyck Academien residenssissä Hollannissa. Bog Body on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä.
http://joonashyvonen.com/

It’s weird for sure, I’d be the first to admit that. I seem to have died, but it really makes no sense. I’m sure it was just last week when I read of the so-called bog people, bodies naturally preserved in peat bogs, but never did I imagine I’d find such a bog here in Finland, even less falling into one.

Yet here I am, body turning cold, moving layer by layer deeper into the bog, but even more weird: still thinking and feeling. Some things have changed though, as the mud, soil and swamp water seep into my neurons. As the temperature in my body now mirrors the cold outside it, I start to perceive plastic bags, cigarette stumps, wreckages of cars and home appliances – and a bit further, outside my immediate perception, I somehow smell cadavers of animals, perhaps even human bodies too, and it feels as if I can share their memories of the past.

Past, present and bodies, as all things muddle up in the bog, but no story of a bog body is complete without an excavation.

Joonas Hyvönen (b.1990) lives and works in Helsinki. He’s shown works in Finland and abroad. The past year Joonas has spent in the Jan van Eyck Academie residency in the Netherlands. Bog Body is his first solo exhibition.
http://joonashyvonen.com/

OK 11 Open Call: ILMA/AIR

December 30th, 2018 by Oksasenkatu

Galleria Oksasenkatu 11 järjestää Open Callin maaliskuussa 2019.

Open call -näyttelyhaussa etsimme teoksia, joiden teemana on ilma. Ilma voi olla teoksen aihe, siinä käytetty materiaali tai se voi esiintyä siinä jollakin muulla tavalla. Teoksen tekniikka on vapaa. Galleria Oksasenkatu 11 haluaa rohkaista tekijöitä kokeilemaan avoimesti erilaisia tapoja lähestyä näyttelyn teemaa.
Tila on ilmainen, mutta valittujen taiteilijoiden tulee sitoutua valvomaan näyttely osittain itse. Hakija voi olla yksittäinen tekijä tai ryhmä. Voit esittää koko tilan käsittävää näyttelyä tai yksittäistä teosta.

Näyttelyaika on 8.3. – 24.3.2019.
Hakemus lähetetään osoitteeseen info@oksasenkatu11.fi viimeistään perjantaina 11.1.2019.

Pyydämme liittämään hakemukseen seuraavat asiat:
• Teoksen/projektin kuvaus (max 1 A4)
• Materiaalia tulevasta teoksesta/projektista (1 liite/linkki)
• Teoksen tekniset tarpeet (tilan tarve, valaistusolosuhteet, laitteisto jne.).

Ilmoitamme valinnoista kaikille hakijoille viimeistään torstaina 17.1.2019.

::: in ENGLISH :::

OK 11 Open Call: ILMA/AIR

Gallery Oksasenkatu 11 is organizing an Open Call in March 2019.

In the open call we are looking for artworks in which the theme is air. Air can be the subject of the work, a used material or it can appear in some other way in the work. The technique is free. The Gallery Oksasenkatu 11 wants to encourage the participants to openly experiment with different ways to approach the theme.

The space is free of charge, but the selected artists must partly oversee the exhibition.
The applicant can be an individual or a group. You can apply with an idea for an exhibition occupying the whole space, or with a single artwork.

Exhibition will take place 8th -24th of March 2019. Send the application to info@oksasenkatu.fi. Application deadline is January 11th 2019.

We ask you to enclose in the application:
• Description of the artwork / project (max 1 A4)
• Material about the presented art piece / project (1 attachment/link)
• Technical requirements (need of space, lighting, technical equipment etc.)

We will inform you about the selection results on January 17th 2019 at the latest.

Metateos 10: Hosiasluoma+Rämä: Niilo ja iskä valossa ja pimeässä

December 10th, 2018 by Oksasenkatu

13.12.2018 klo 18–18:30, Oksasenkatu 11

Niilo ja iskä vierailevat metateossarjassa jo toisen kerran. Ensimmäinen Niina Hosiasluoman ja Laura Rämän N&I-metateos otti kantaa ikebanaan Kallio Kunsthallessa viime vuonna. Nyt nämä jokahenkilö-taideuteliaat eläytyvät valon ja pimeyden olemukseen Henni Kitin ja Lisa Him-Jensenin näyttelyssä “Se mikä on piilotettu, se mikä näkyy”. Luvassa henkilökohtaisia taidetulkintoja, suurella sydämellä ja viikset väpättäen!

ite_www

Metateoksessa näyttelyyn kutsutaan toisen taiteenalan edustajia tekemään siitä tai siihen oma tulkintansa, kommenttinsa, lisäyksensä tai interventionsa. Nyt kymmenenteen osaansa päässyt metateossarja alkoi viime vuonna Kallio Kunsthallessa, jonka vuoden ohjelman P14 kuratoi, ja jatkuu (ainakin) vielä vuoden loppuun Oksasenkatu 11 -galleriassa, jonne P14 siirtyi vuodeksi 2018.

Esitys on ilmainen, eikä siihen tarvitse varata lippuja.

Metateossarjaa tukee
Suomen kulttuurirahasto
Helsingin kaupunki

***

Niilo and Dad are going to visit Henni Kitti and Lisa Him-Jensen’s exhibition “What is Hidden What is Seen” and interpret it in their own personal way in Meta Art Work Series’ part 10. The performance is in Finnish, with a few words of English, should the need be.

The performance is free and there’s no need to reserve tickets.

Meta Art Work Series is supported by
Finnish Cultural Foundation
Helsinki City

Lisa Him-Jensen & Henni Kitti:  What is Hidden What is Seen / Se mikä on piilotettu, se mikä näkyy

December 5th, 2018 by Oksasenkatu

8.12.-23.12.2018, Oksasenkatu 11
Avajaiset: 7.12.2018 klo 17-19, tervetuloa!
Opening: 7.12.2018, 5pm-7pm, warmly welcome!

Avoinna / Open
ti–pe / Tue–Fri 14–18
la–su / Sat–Sun 12–16

kitti_465

SE MIKÄ ON PIILOTETTU, SE MIKÄ NÄKYY

Se mikä on piilotettu, se mikä näkyy käsittelee näkemisen rajoja ja havaintoa, pimeyttä valoisuuden puutteena ja talven mustuudessa häilyviä heikkoja valoja. Teokset jakautuvat Oksasenkatu 11:n kahteen kerrokseen siten että yläkerran piirustukset ja tekstit toimivat valossa, ja alhaalla, pimeässä, teokset itse säteilevät valoa. Se mikä on piilotettu, se mikä näkyy koostuu videosta, piirustuksesta, tekstistä, installaatiosta sekä niiden välimuodoista.

Näyttelyn piirustukset paljastavat ja piilottavat samanaikaisesti: ne esittävät kuvan valosta, joka ei heijastu suoraan katsojan silmään vaan kulkee vielä yhden heijastuksen kautta, tai sitten ovat yksinkertaisesti kääntyneet poispäin salaten sisältönsä. Story ja Sublimation kuvaavat esineiden heijastuksia vedessä, jossa syntyvä kuva on joko terävä tai vääristynyt heijastavan pinnan tasaisuudesta riippuen.

Installaatiossa They Shimmer Vaguely Through My Consciousness piirustukset, vanhat ja unohtuneet; keskeneräiset, sekä uudet jotka odottavat vuoroaan tulla nähdyiksi, ovat kääriytyneet itseensä ja tulleet valaistuiksi sisältä, jolloin kuvien hävähdykset kuultavat läviitse.

Näyttelyn tekstiteokset käsittelevät heijastuksia, toistumisia ja luettavuutta, ja leikittelevät näillä teemoilla myös materiaaleissaan ja tekniikoissaan. Teoksissa Statement ja Ultiva tekstit on tulostettu mustalle tai kerrostetulle läpikuultavalle paperille, jotka asteittain häivyttävät tekstin ja nostavat sen jälleen esiin.

Videoesseessä 21.12 kertoja etsii valon jäänteitä vuoden pimeimpään aikaan. Teeman kehittely jatkuu kaksoisesseessä, joka kertoo viime vuosien talvipäivänseisauksista ja puhuu myös näyttelystä itsestään, jonka aikana tapahtuu jälleen yksi talvipäivänseisaus.

Video ja versio esseestä ovat samaan aikaan esillä sekä Oksasenkatu 11:ssä että Galleria Harmaassa Turussa, ja nämä kaksi näyttelyä asettuvat osittain peilaamaan toisiaan.

Se mikä on piilotettu, se mikä näkyy on Lisa Him-Jensenin ja Henni Kitin toinen yhteinen näyttely. Se jatkaa samojen teemojen parissa jotka olivat keskeisiä myös heidän ensimmäisessä näyttelyssään Light in the Absence of Light, joka oli esillä BLOKK Art Spacessa Bergenissä 2017.

Lisa Him-Jensen (s. 1980 Tukholmassa) on kuvataiteilija ja kirjoittaja. Hänen ensimmäinen teoksensa, runokokoelma Den sanne horisonten julkaistiin lokakuussa. Hän työskentelee monin medioin, enimmäkseen piirtäen, maalaten, tehden kollaaseja, tekstejä ja eri muotoisia kirjoja. Hänen taiteellinen työskentelynsä sijaitsee kuvataiteen ja kirjallisuuden välissä ja tutkii todellisuuden, kokemuksen ja uskomuksen liukuvia rajoja, joiden läpi kieli liikkuu kuin lankana yrittäen sitoa kaiken yhteen.

Henni Kitti (s.1985 Pellossa) on kuvataiteilija ja kirjailija. Hän piirtää, maalaa, kuvaa ja kirjoittaa. Hän näkee työskentelynsä evoluutioiden sarjana, jossa aiheet muuttavat muotoaan teoksesta toiseen; kuvat ja muodot peilautuvat ja heijastuvat ja niiden jäänteet kulkeutuvat paperista toiseen; videosta tekstiin. Kaikkea hänen viimeaikaista tekemistään lävistää kiinnostus valoon ja optisiin ilmiöihin.

WHAT IS HIDDEN WHAT IS SEEN

What is Hidden What is Seen is about visibility and perception, about darkness as the absence of brightness, and about the faint lights that flicker in the dark of winter. The works are divided into two floors of Oksasenkatu 11: upstairs, drawings and texts operate in the light, and downstairs, in the dark, light is radiating from the artworks themselves. What is Hidden What is Seen features video, drawing, text and installation, and a mix of all of them.

The drawings of What is Hidden What is seen both show and hide simultaneously: they present an image of light that isn’t reflected directly to the viewer’s eye but goes through one more reflection instead; or they are simply turned away, teasing their content. Story and Sublimation depict reflections of objects in water, where the resulting image is either crystal clear or distorted, depending on the evenness of the reflecting surface.

In an installation They Shimmer Vaguely Through My Consciousness other drawings – ones that are old and forgotten; ones that are not yet finished, and new ones waiting for their turn to be seen – are rolled up into themselves and illuminated from within, letting traces of the image shine through.

The text-based works in the exhibition are about reflections, repetitions and readability, and play with these themes through their materials and techniques. In the works Statement and Ultiva, texts are printed on black or layered, translucent paper, which gradually veil and unveil the words.

In the video essay 21.12, the narrator goes searching for remnants of light in the darkest time of the year. The theme is elaborated further in a visual twin essay, which recounts the winter solstices of the past few years, and also reflects on the exhibition itself, during which one more winter solstice will take place. The video and a version of the essay are simultaneously presented at Oksasenkatu 11 and at Galleria Harmaa in Turku, and the two exhibitions are set to partially mirror each other.

What is Hidden What is Seen is the second instalment of the collaboration between Lisa Him-Jensen and Henni Kitti, and is a continuation of the themes from their first exhibition Light in the Absence of Light, at BLOKK Art Space in Bergen, 2017.

Lisa Him-Jensen (b. 1980, Stockholm) is a visual artist, and as of recent: a writer. Her first book, a collection of poetry titled Den sanne horisonten (“True Horizon”) was published in October. She works in various media, mostly drawing, painting, collage, text and (various forms of) books. Her artistic practice is situated between visual art and literature, and explores the fluid borders between reality, experience and belief, where language moves across like a thread in an effort to sew it all together.

(b.1985, Pello) is a visual artist and a writer. She makes images with a variety of media. She views her work as a series of evolutions, in which the subjects transform from work to work; the images and shapes get mirrored and reflected, their remnants get transported from one paper to another, from video to text. All her recent work is tied together by light and optical phenomena.

lisahimjensen.com

www.hennikitti.com

Inma Herrera: SECUM AEQUALIS GRAVITATEM

October 24th, 2018 by Oksasenkatu

secum eaqualis gravitatem_inma herrera_oksasentatu11

4.11. 2018 – 30.11.2018, Oksasenkatu 11

Opening 3rd of November 2018 17.00–19.00

Welcome!

Avoinna / Open

Ti-Pe / Tue-Fri 14-18

La-Su / Sat-Sun 12-16

Secum Aequalis Gravitatem focuses on the deconstruction of the process to produce an image through the use of intaglio printmaking techniques, and presents a series of artworks which dance within the fields of printmaking, sculpture, video and installation. The exhibition displays a varied spectrum of experiments whose inspiration originates from the artistic and graphic legacy of the artists José Ribera and Giambatista Tiepolo in a very discrete way. Besides that, they are inspired in the display of certain kind of imagery present in the Italian Baroque churches, and re-enacts a contemporary and abstract reinterpretation of the remains from the Roman ruins and temples. The show poses a refection on the origins of an image, not always literally, as it mostly remains invisible or hard to reach. Just as if a sacrifice had taken place, a fayed skin is used to dig into the power of the matrix, the plate which originated it.

The title in latin, whose translation to English would be “Entailing Equal Seriousness” is the context for the solo show of the Spanish artist Inma Herrera. The exhibition brings about subtle suggestions of violence, a quiet conversation between the looking eye and executing hand, and the presence of a stripped image accompanied by the reflections of the metallic copper, propose the personal reading of the artist’s stay in Rome, and conforms part of the research and production she developed in this city during a nine-month residency at the Spanish Academy in Rome between 2017/2018.

Inma Herrera (1986, Madrid) studied Fine Arts and Art Creation and Research (MA) at UCM, Madrid. She was trained as Print Media Specialist at the Spanish Royal Mint, Madrid. Recently she finished her MFA studies in Kuvataideakatemia, Helsinki. She works on practice-based projects which examine the fragility and genesis of an image, the physical dimension of labor, and the revival of the craftsmanship in defiance of the ‘relative dematerialization’ of the body in the era of technology and virtuality.

This project has been possible with the support of Suomen Taideyhdistys, and MAEC-AECID, ES. The show is curated by P14, with the special support and assistance of Ulla-Maija Pitkänen.

http://www.inma-herrera.com

It Shouts Your Name

October 24th, 2018 by Oksasenkatu

I met with Inma in Venice a year ago. She had just arrived to spend her 9 month residency at the Spanish Royal Academy in Rome and was visiting Venice to study the Museo Correr archives of Giovanni Battista Tiepolo. Also José de Ribera was a reason for Herrera to spend time in Italy because both Tiepolo and Ribera had made their lifework in Italy and in Spain. Herrera was there to find out their ways of seeing, thinking and touching.

When one sees Herrera’s works, the surface strikes first. Surface of copper, surface of skin made out of ink and silicone. Copper which illuminates, deep, black etching skin that swallows the light. One reaches immediately ones hands towards these materials. Take me there, they shout. But where, one asks? The journey of investigating Herrera’s works requires patience. What one sees, are the details, which give the clues to keep on going. That’s why it’s necessary to think while seeing.

The way one thinks, helps. With focused mind and giving the time. After seeing, or while doing it, one thinks. What are these hints one sees? To focus. To lift your gaze towards the line where the wall and the ceiling meet each other. There might be a next clue. Or then not. Breathing into the works. Thinking what you see. To think.

Touching the invisible. To let the mind touch. It shouts your name. Like crazy. But you don’t touch because it wouldn’t change a thing. You can think how the material would feel in your fingers. How the soft, thick blackness would roll over you. Taking you under its arms. Ribera’s works are known for their cruelty themes. He lived in a time when strappado was one of the torture methods. To take the skin off. As the tortures do in a painting The Martyrdom of Saint Bartholomew, 1644.

To leave your fingerprints. Smash the surface. Drying, etched surface. Shiny under, unknown handle. To guide one forward, into the darkness or to the light. The light which is illuminating around you. Let it touch your mind. Step. Think.

Inma Herrera discovered the light of Italy. She found the stone carved altars in Roman Catholic Churches and the eye drawn by Ribera. Think of Ribera’s The Sense of Touch, 1632. Eyes closed the blind man is touching the head of an statue. The closed eyes give him the information needed. To see, to think, to touch.

Herrera’s exhibition sums up the working period which she started in Rome in 2017.

                                                                                                                                                                           ULLA-MAIJA PITKÄNEN

Tülay Schakir & Jaakko Rustanius: Läpinäkyvä / Transparent

October 8th, 2018 by Oksasenkatu

6.10.-28.10.2018, Oksasenkatu 11
Avoinna / Open
Ti–pe / Tue–Fri 13–18
La–su / Sat–Sun 12–16

[Scroll down for English]

Yläkerta / Rustanius

Maailma näkyy jokaisen maalauksen läpi. Valo, väri, muoto, liike. Objekti ja tausta. Jos maalaus ei olisi tällä tavoin läpinäkyvä tai vähintäänkin läpikuultava, se olisi näkymätön ja katseelle pimeä.

Katse ei pysähdy koskaan, koko ajan se kopeloi maailmaa ja muovailee samalla näkemisen käsitteet. Katse järjestää ja lajittelee maailman kuvan lakien mukaan.

Maalaus voi yrittää rikkoa tätä järjestystä, lajitella maailman hassusti vääriin pinoihin. Maalaus voi mennä piiloon pinon pohjimmaiseksi. Silmän valtapiiristä on kuitenkin turha pyrkiä pois. Kuvan lakia voi rikkoa, mutta tuomiota ei voi välttää.

Jokainen maalaus on siis silmän vanki; sen maailman vanki, jota silmä on tottunut katselemaan.

Maalaus on esittämisen pakko. Siihen on maalarin tyytyminen.

jaakko_rustanius_kuva_mia_kivinen_465

Alakerta / Schakir

Luonnoksia valon (ja mielen) läpinäkyvyydestä.

Valon keskeisin ominaisuus on sen läpinäkyvyys. Tämä pätee valoon sekä näkemisen välineenä että ilmaisun teknologiana. Tämä valon ominaisuus luo poikkeuksellisen ulottuvuuden valon käyttämiseen ilmaisun välineenä. Yleensä valoa ei havainnoida.

Vaikka objektit havaitaan lähes muuttumattomina valaistusolosuhteista riippumatta, valaistuksen muutokset muuttavat myös havaintoa tuoden siihen erilaisia tiedollisia kerroksia. Keinovalon käyttö luo merkityskerroksia. Tässä mielessä valosuunnittelu on jonkinasteinen ”lisätyn todellisuuden” alkukantainen muoto. Valolla ilmaisun keskeisin seikka on sen suhde läpinäkyvyyteen ja läpinäkymättömämmäksi tekemiseen. Voitaisiin sanoa, että valon taide on kyky käyttää läpinäkyvyyttä ilmaisun välineenä siten, että läpinäkyvyyden määrä on muuttuja. Valo asettaa huomion täysin itsensä ulkopuolelle. Jotta valo voisi toimia merkityksellisenä taiteen sisältönä, siitä on tehtävä kolmas tekijä subjekti–objekti suhteessa: subjekti–valo–objekti.

Näyttelyn teokset ovat luonnoksia ja yksi ehdotus muuttaa valon poissulkeva katsomistapa sen huomioivaksi. Teoksissa keskeistä on kappaleiden suhde valoon, ei yksittäiset objektit.

tülay_schakir_relaatiot_kuva_mia_kivinen_465
***

Upstairs / Rustanius

The world can be seen through every painting. Light, colour, shape, movement. Object and background. If a painting wasn’t transparent like this, or translucent at the least, it would be pitch-black and invisible to the eye.

The gaze never stops. Ceaselessly it gropes the world, shaping the concepts of seeing along the way. The gaze organizes and classifies the world according to the laws of the image.

A painting may try to break this order, it may sort the world into wrong piles, tongue-in-cheek. Painting may hide, creeping under one of those piles. However, to escape the jurisdiction of the eye is futile. One may break the law of the image, but one cannot evade the judgement.

Thus, every painting is a prisoner of the eye; a prisoner of the world the eye is accustomed to watch.

A painting is a representation imposed. That is what a painter must settle for.

Downstairs / Schakir

Sketches of the transparency of light (and mind).

The quintessential quality of light is transparency, both as a vehicle of seeing and technology of expression. This attribute creates an exceptional dimension for light as an instrument of expression. Usually, light is not observed.

Even though objects are perceived almost unchanged irrespective of prevailing light, changes in lighting also change perception and add diverse layers of information to it. The use of artificial light creates layers of significance. In this sense lighting design is a kind of a primitive version of augmented reality. Relation to transparency and rendering something opaque is pivotal for expressing with light. The art of light is the ability to use transparency as a tool of expression in a way that the amount of transparency is the variable, one could claim.

Light locates the attention completely outside of itself. For light to function as meaningful content of art, it needs to be made a third factor in the relation of subject and object: subject – light – object.

The works in the exhibition are sketches and one suggestion for changing the light exclusive gaze into a light including one. The objects’ relation to light is essential in the works, not the individual objects.

Arja Kärkkäinen: Maassa maan sisällä & Marja Saleva: A Room With Cozy Memories, Creepy Calculations For The Future And Some Pizza (7.9.–30.9.2018)

September 4th, 2018 by Oksasenkatu

banner_www_salevakarkkainen

7.9.–30.9.2018
Avajaiset 6.9.2018 klo 18–20, tervetuloa!
Opening 6.9.2018, 6 pm–8 pm, Warmly welcome!

ti–pe / Tue–Fri 14–18
La–su / Sat–Sun 12–16

[Scroll down for English]

Näyttelyssä ajatuksia politiikasta, työnteosta ja työnteon merkityksestä.

Arja Kärkkäinen (s.1986) on helsinkiläinen kuvataiteilija joka työskentelee.

MARJA SALEVA: A ROOM WITH COZY MEMORIES, CREEPY CALCULATIONS FOR THE FUTURE AND SOME PIZZA

Olen ollut tässä huoneessa pitkään. Olen rakentanut seiniä, merkinnyt ovien paikkoja, ikkunoita, ikkunoita. Näissä puitteissa luulisi että… Tietyssä iässä pitäisi. Katselen liikkumattomia kuvia edessäni, kunnes. Olen kuvitellut kaiken. Teen tästä tallennuspaikan aikajanoille ja sille. Kuvissa tapahtumattomien tapahtumien muodot kummittelevat, katkenneet unet pudottelevat totuuksiaan. Kaikista ennakkoarvioista poiketen sää muuttuu tuuliseksi, tapahtumat törmäävät väkivaltaisesti toisiinsa ja alkavat monistua hallitsemattomasti, vesi pikselöityy. Kukaan ei osaa selittää, miksi, tai miten. (EU:n tilastolaitos Eurostatin keväällä 2015 julkaiseman vertailun mukaan lapsettomien sinkkunaisten osuus on Suomessa suhteellisesti EU-maiden suurin) Jossain vaiheessa iltaa päätän poistaa kuvasta kaiken turhan ja epäoleellisen, niin että kukaan tai mikään tässä huoneessa ei enää edusta itseään – vaan ainoastaan minua. Kuva mustuu, talo valkenee. Yöllä tuuli kysyy: paljonko kello on, paljon?

A Room With (CMCCFTFASP) koostuu eri materiaaleille tulostetuista valokuvista ja lehdistä. Se on Marja Salevan ensimmäinen yksityisnäyttely.

Marja Saleva (1975) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hänen teoksissaan pääosassa on valokuva, johon yhdistyy usein tekstiä. Työskentelyn lähtökohtia ovat arki, henkilökohtaisuus, intuitiivisuus, kokeellisuus ja isot kuvamassat. Saleva on käsitellyt töissään yksinelämistä ja julkaissut siihen liittyvästä teossarjasta (He is so obsessed with me) kaksi osaa: valokuvakirjan (2013) ja online-teoksen (2017).
***

ARJA KÄRKKÄINEN: MAASSA MAAN SISÄLLÄ (PROCESSION)

Thoughts about politics, working and meaning of working.

Arja Kärkkäinen (1986) is an Helsinki based artist, who works.

MARJA SALEVA: A ROOM WITH COZY MEMORIES, CREEPY CALCULATIONS FOR THE FUTURE AND SOME PIZZA

I have stayed in this room for a long time. I have built walls and marked places for doors and windows, windows. In this context one would think that…At a certain age one should. I look at the immobile images in front of me, until. I have imagined it all. I make this a place where I can store the timelines and it.

The images are haunted by forms of incidents that never happened, the interrupted dreams tell their truths. Despite what the forecast predicted the weather is turning windy, the incidents clash violently with each other and begin to multiply in an uncontrollable way. The water transforms into pixels. No one knows why or how. (According to the study published in the spring of 2015 by Eurostat, the statistical office of the European Union, the presentage of childless, unmarried women within the EU is proportionally biggest in Finland.) At some point in the evening I decide to remov everything unnecessary and irrelevant from the image so that no one and nothing in this room represents itself – only me. The image turns dark, the house turns lighter. In the night the wind asks – what time is it, what?

A Room With (CMCCFTFASP) is built of photographs and magazines printed on variety of materials. It’s the first solo show of Ms. Saleva.

Marja Saleva (1975) is a Helsinki based visual artist. She mainly works with photographs, often combining them with texts. The themes of her work deal with everyday life, intimacy, intuivity, experimentality and large masses of picture material. In her work, Saleva has addressed living alone, among others in a series (He is so obsessed with me), and published a photo book (2013) and an online artwork (2017) about the series.

***

Marja Salevan näyttelyä on tukenut / The exhibition of Marja Saleva has been supported by:
Greta ja William Lehtisen säätiö

Gallerian ja P14-ryhmän toimintaa tukevat / The gallery and P14 are supported by:
Koneen säätiö, Suomen kulttuurirahasto and Helsinki City

Nelli Tanner & Laura Ukkonen: KAKSI SIGNEERAUSTA

July 27th, 2018 by Oksasenkatu

tanner_ukkonen_465

4.8.–26.8.2018

avoinna: ti–pe klo 14-18, la–su 12-16
Avajaiset 3.8.2018 klo 18-20

Lakana. Tyyny. Nenä. SIlmälasit. Yöpaita. Lattia. Ovenkahva. Ovenkahva. Vesihana. Vesi. Pyyhe. SIlmät. Kasvot. Vesihana. Vesi. Saippua. Vesi. Pyyhe. Vesihana. Saippua. Vesi. Vesihana. Pyyhe. Suihkun kahva. Vesi. Shampoopullo. Vesi. Hoitoainepullo. Vesi. Pyyhe. Rasvapurkki. (ote Aamu-ääniteoksesta, Nelli Tanner, 2018)

Nelli Tannerin ja Laura Ukkosen videot, piirustukset ja ääniteokset tuovat lähietäisyydelle kodin ja omakuvan. Taiteilijat ovat havainnoineet arkeaan ja työskentelyään keskustelukumppaneinaan menneisyyden kuvataiteilijat Elin Danielson-Gambogi (1861-1919) ja Ellen Thesleff (1869-1964), joiden tuotannosta löytyy muun muassa omakuvia, äiti-lapsi-kuvastoa sekä kodin esineistöä kuvaavia teoksia. Miten koti, lastenhoito ja työskentely limittyvät? Se on olemista samanaikaisesti sekä liian lähellä että liian kaukana.

Ellenissä ja Elinissä kiehtovat rohkeus, uskallus, keskittyminen ja matkustaminen aikana, jolloin naiset olivat yleensä kotona. He ottivat oman tilansa ja valitsivat taiteen ammatikseen. Heitä ajoi eteenpäin halu tehdä paremmin, koskettavammin ja kauniimmin. Tanner ja Ukkonen kohtaavat heissä kollegansa ja pohtivat naisina yhä samoja asioita, nyky-yhteiskuntaan päivitettynä.

KAKSI SIGNEERAUSTA on työryhmän ensimmäinen yhteinen näyttely, joka on syntynyt keskustelujen ja Tannerin ja Ukkosen toisilleen lähettämien piirrosten pohjalta. Ukkonen työskentelee Helsingissä ja Tanner Imatralla. Taiteilijoiden välinen vuoropuhelu on muotoutunut vuoden ajan puhelimitse, sähköpostitse, kasvotusten ja skypessä. Näyttelytila on kokeilu, jossa teokset ensimmäisen kerran kohtaavat.

Nelli Tanner (1976) on imatralainen kuvataiteilija, joka työskentelee laaja-alaisesti korutaiteen, installaatioiden ja julkisen taiteen parissa. Tanner on valmistunut Gerrit Rietveld Academiesta (BA) 2003 ja Saimaan Ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi (YAMK) 2012. Tannerin teoksia on mm. seuraavissa kokoelmissa: CODA museum, Aperdoorn (NL) ja Designmuseo. Nelli Tannerin teokset perustuvat ihmisen suhteeseen arkisiin esineisiin ja rikkimenneisiin kodin tavaroihin. Tanner tutkii myös tapojamme esineiden parissa kuvaamalla ja tekemällä videoita. Tannerin työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Laura Ukkonen (1977) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee piirtäen, kirjoittaen ja liikkuvan kuvan keinoin. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi vuonna 2012 Aalto-yliopistosta, opiskellut aiemmin taidehistoriaa Turun yliopistossa (HuK) ja parhaillaan taidekasvatusta Aalto-yliopistossa. Laura Ukkosen teokset ovat maisemia, muotokuvia ja interiöörejä, jotka perustuvat arjen dokumentointiin, taidehistoriaa ja sukupuolentutkimusta peilaten. Millaisia kaikuja menneisyydestä tunteissa on? Teokset pohjautuvat havainnosta piirtämiseen ja päiväkirjateksteihin, jotka muuttavat muotoaan intuitiivisessa työskentelyprosessissa.

www.nellitanner.com I email info@nellitanner.com
http://lauraukkonen.blogspot.com email I ukkonen.laura@gmail.com

///// ///// /////
Nelli Tanner & Laura Ukkonen: TWO SIGNATURES

4.8.–26.8.2018

open: Tue-Fri 14-18, Sat-Sun 12-16
Opening Aug 3rd 6-8 pm.

A sheet. A pillow. Nose. Glasses. A t-shirt. Floor. A door handle. A door handle. A water tab. Water. A towel.
Eyes. Face. A water tab. Water. Soap. Water. A towel. A water tab. Soap. Water. A water tab. A towel. A shower handle. Water. A shampoo bottle. Water. A conditioner bottle. Water. A towel. Lotion.
(Detail from Morning -sound work, Nelli Tanner, 2018)

Home and self-portraits are on close look in videos, drawings and sound works by Nelli Tanner and Laura Ukkonen. The artists’ observations on their everyday life and artistic processes reflect on past fine artists’ works – Elin Danielson-Gambogi (1861-1919) ja Ellen Thesleff (1869-1964) – whose works depict self-portraits, mother-child images and home artifacts. How is home, taking care of children and artistic work combined? It is presence that is simultaneously being too close and too far.

The artists find Ellen and Elin inspiring in their courage, concentration and travelling in time when women usually stayed home. They took their own space and chose art as a profession. They were driven by a passion to make better, more touching and more beautiful art. Tanner and Ukkonen confront them as colleagues and as women they ponder similar things – updated to contemporary society.

TWO SIGNATURES is the artists’ first exhibition as a work group. It’s based on conversations and drawings sent to each other. Ukkonen works in Helsinki and Tanner in Imatra. The dialogue has developed in phone calls, emails, face to face talks and in skype during the past year. The exhibition space is an experimentation where their art works meet for the first time.

Nelli Tanner (1976) is a visual artist from Imatra who works with jewellery art, installations and public art works.
Tanner has graduated from Gerrit Rietveld Academie (BA) in 2003 and from Saimaa University of Applied Sciences (Master of Culture and Arts) in 2012. Tanner’s works are in collections of CODA museum, Apeldoorn (NL) and Designmuseum (FIN). The work is based on the relationships with our everyday life objects and broken home artifacts. Tanner also depicts our habits with objects by making videos.
Working of the artist has been supported by Arts Promotion Centre Finland.

Laura Ukkonen (1977) is a visual artist based in Helsinki working with drawings, writing and moving image. She completed her MA in Fine Arts at Aalto University in 2012. Her studies also consist of art history and gender studies in University of Turku (BA) and on-going studies in art education at Aalto University. Ukkonen’s works are landscapes, portraits and interiors based in everyday life documentations reflecting art history and gender studies. Can contemporary emotions be understood in relation to the past?

www.nellitanner.com I email info@nellitanner.com
http://lauraukkonen.blogspot.com I email ukkonen.laura@gmail.com