Metateos 10: Hosiasluoma+Rämä: Niilo ja iskä valossa ja pimeässä

December 10th, 2018 by Oksasenkatu

13.12.2018 klo 18–18:30, Oksasenkatu 11

Niilo ja iskä vierailevat metateossarjassa jo toisen kerran. Ensimmäinen Niina Hosiasluoman ja Laura Rämän N&I-metateos otti kantaa ikebanaan Kallio Kunsthallessa viime vuonna. Nyt nämä jokahenkilö-taideuteliaat eläytyvät valon ja pimeyden olemukseen Henni Kitin ja Lisa Him-Jensenin näyttelyssä “Se mikä on piilotettu, se mikä näkyy”. Luvassa henkilökohtaisia taidetulkintoja, suurella sydämellä ja viikset väpättäen!

ite_www

Metateoksessa näyttelyyn kutsutaan toisen taiteenalan edustajia tekemään siitä tai siihen oma tulkintansa, kommenttinsa, lisäyksensä tai interventionsa. Nyt kymmenenteen osaansa päässyt metateossarja alkoi viime vuonna Kallio Kunsthallessa, jonka vuoden ohjelman P14 kuratoi, ja jatkuu (ainakin) vielä vuoden loppuun Oksasenkatu 11 -galleriassa, jonne P14 siirtyi vuodeksi 2018.

Esitys on ilmainen, eikä siihen tarvitse varata lippuja.

Metateossarjaa tukee
Suomen kulttuurirahasto
Helsingin kaupunki

***

Niilo and Dad are going to visit Henni Kitti and Lisa Him-Jensen’s exhibition “What is Hidden What is Seen” and interpret it in their own personal way in Meta Art Work Series’ part 10. The performance is in Finnish, with a few words of English, should the need be.

The performance is free and there’s no need to reserve tickets.

Meta Art Work Series is supported by
Finnish Cultural Foundation
Helsinki City

Lisa Him-Jensen & Henni Kitti:  What is Hidden What is Seen / Se mikä on piilotettu, se mikä näkyy

December 5th, 2018 by Oksasenkatu

8.12.-23.12.2018, Oksasenkatu 11
Avajaiset: 7.12.2018 klo 17-19, tervetuloa!
Opening: 7.12.2018, 5pm-7pm, warmly welcome!

Avoinna / Open
ti–pe / Tue–Fri 14–18
la–su / Sat–Sun 12–16

kitti_465

SE MIKÄ ON PIILOTETTU, SE MIKÄ NÄKYY

Se mikä on piilotettu, se mikä näkyy käsittelee näkemisen rajoja ja havaintoa, pimeyttä valoisuuden puutteena ja talven mustuudessa häilyviä heikkoja valoja. Teokset jakautuvat Oksasenkatu 11:n kahteen kerrokseen siten että yläkerran piirustukset ja tekstit toimivat valossa, ja alhaalla, pimeässä, teokset itse säteilevät valoa. Se mikä on piilotettu, se mikä näkyy koostuu videosta, piirustuksesta, tekstistä, installaatiosta sekä niiden välimuodoista.

Näyttelyn piirustukset paljastavat ja piilottavat samanaikaisesti: ne esittävät kuvan valosta, joka ei heijastu suoraan katsojan silmään vaan kulkee vielä yhden heijastuksen kautta, tai sitten ovat yksinkertaisesti kääntyneet poispäin salaten sisältönsä. Story ja Sublimation kuvaavat esineiden heijastuksia vedessä, jossa syntyvä kuva on joko terävä tai vääristynyt heijastavan pinnan tasaisuudesta riippuen.

Installaatiossa They Shimmer Vaguely Through My Consciousness piirustukset, vanhat ja unohtuneet; keskeneräiset, sekä uudet jotka odottavat vuoroaan tulla nähdyiksi, ovat kääriytyneet itseensä ja tulleet valaistuiksi sisältä, jolloin kuvien hävähdykset kuultavat läviitse.

Näyttelyn tekstiteokset käsittelevät heijastuksia, toistumisia ja luettavuutta, ja leikittelevät näillä teemoilla myös materiaaleissaan ja tekniikoissaan. Teoksissa Statement ja Ultiva tekstit on tulostettu mustalle tai kerrostetulle läpikuultavalle paperille, jotka asteittain häivyttävät tekstin ja nostavat sen jälleen esiin.

Videoesseessä 21.12 kertoja etsii valon jäänteitä vuoden pimeimpään aikaan. Teeman kehittely jatkuu kaksoisesseessä, joka kertoo viime vuosien talvipäivänseisauksista ja puhuu myös näyttelystä itsestään, jonka aikana tapahtuu jälleen yksi talvipäivänseisaus.

Video ja versio esseestä ovat samaan aikaan esillä sekä Oksasenkatu 11:ssä että Galleria Harmaassa Turussa, ja nämä kaksi näyttelyä asettuvat osittain peilaamaan toisiaan.

Se mikä on piilotettu, se mikä näkyy on Lisa Him-Jensenin ja Henni Kitin toinen yhteinen näyttely. Se jatkaa samojen teemojen parissa jotka olivat keskeisiä myös heidän ensimmäisessä näyttelyssään Light in the Absence of Light, joka oli esillä BLOKK Art Spacessa Bergenissä 2017.

Lisa Him-Jensen (s. 1980 Tukholmassa) on kuvataiteilija ja kirjoittaja. Hänen ensimmäinen teoksensa, runokokoelma Den sanne horisonten julkaistiin lokakuussa. Hän työskentelee monin medioin, enimmäkseen piirtäen, maalaten, tehden kollaaseja, tekstejä ja eri muotoisia kirjoja. Hänen taiteellinen työskentelynsä sijaitsee kuvataiteen ja kirjallisuuden välissä ja tutkii todellisuuden, kokemuksen ja uskomuksen liukuvia rajoja, joiden läpi kieli liikkuu kuin lankana yrittäen sitoa kaiken yhteen.

Henni Kitti (s.1985 Pellossa) on kuvataiteilija ja kirjailija. Hän piirtää, maalaa, kuvaa ja kirjoittaa. Hän näkee työskentelynsä evoluutioiden sarjana, jossa aiheet muuttavat muotoaan teoksesta toiseen; kuvat ja muodot peilautuvat ja heijastuvat ja niiden jäänteet kulkeutuvat paperista toiseen; videosta tekstiin. Kaikkea hänen viimeaikaista tekemistään lävistää kiinnostus valoon ja optisiin ilmiöihin.

WHAT IS HIDDEN WHAT IS SEEN

What is Hidden What is Seen is about visibility and perception, about darkness as the absence of brightness, and about the faint lights that flicker in the dark of winter. The works are divided into two floors of Oksasenkatu 11: upstairs, drawings and texts operate in the light, and downstairs, in the dark, light is radiating from the artworks themselves. What is Hidden What is Seen features video, drawing, text and installation, and a mix of all of them.

The drawings of What is Hidden What is seen both show and hide simultaneously: they present an image of light that isn’t reflected directly to the viewer’s eye but goes through one more reflection instead; or they are simply turned away, teasing their content. Story and Sublimation depict reflections of objects in water, where the resulting image is either crystal clear or distorted, depending on the evenness of the reflecting surface.

In an installation They Shimmer Vaguely Through My Consciousness other drawings – ones that are old and forgotten; ones that are not yet finished, and new ones waiting for their turn to be seen – are rolled up into themselves and illuminated from within, letting traces of the image shine through.

The text-based works in the exhibition are about reflections, repetitions and readability, and play with these themes through their materials and techniques. In the works Statement and Ultiva, texts are printed on black or layered, translucent paper, which gradually veil and unveil the words.

In the video essay 21.12, the narrator goes searching for remnants of light in the darkest time of the year. The theme is elaborated further in a visual twin essay, which recounts the winter solstices of the past few years, and also reflects on the exhibition itself, during which one more winter solstice will take place. The video and a version of the essay are simultaneously presented at Oksasenkatu 11 and at Galleria Harmaa in Turku, and the two exhibitions are set to partially mirror each other.

What is Hidden What is Seen is the second instalment of the collaboration between Lisa Him-Jensen and Henni Kitti, and is a continuation of the themes from their first exhibition Light in the Absence of Light, at BLOKK Art Space in Bergen, 2017.

Lisa Him-Jensen (b. 1980, Stockholm) is a visual artist, and as of recent: a writer. Her first book, a collection of poetry titled Den sanne horisonten (“True Horizon”) was published in October. She works in various media, mostly drawing, painting, collage, text and (various forms of) books. Her artistic practice is situated between visual art and literature, and explores the fluid borders between reality, experience and belief, where language moves across like a thread in an effort to sew it all together.

(b.1985, Pello) is a visual artist and a writer. She makes images with a variety of media. She views her work as a series of evolutions, in which the subjects transform from work to work; the images and shapes get mirrored and reflected, their remnants get transported from one paper to another, from video to text. All her recent work is tied together by light and optical phenomena.

lisahimjensen.com

www.hennikitti.com

Inma Herrera: SECUM AEQUALIS GRAVITATEM

October 24th, 2018 by Oksasenkatu

secum eaqualis gravitatem_inma herrera_oksasentatu11

4.11. 2018 – 30.11.2018, Oksasenkatu 11

Opening 3rd of November 2018 17.00–19.00

Welcome!

Avoinna / Open

Ti-Pe / Tue-Fri 14-18

La-Su / Sat-Sun 12-16

Secum Aequalis Gravitatem focuses on the deconstruction of the process to produce an image through the use of intaglio printmaking techniques, and presents a series of artworks which dance within the fields of printmaking, sculpture, video and installation. The exhibition displays a varied spectrum of experiments whose inspiration originates from the artistic and graphic legacy of the artists José Ribera and Giambatista Tiepolo in a very discrete way. Besides that, they are inspired in the display of certain kind of imagery present in the Italian Baroque churches, and re-enacts a contemporary and abstract reinterpretation of the remains from the Roman ruins and temples. The show poses a refection on the origins of an image, not always literally, as it mostly remains invisible or hard to reach. Just as if a sacrifice had taken place, a fayed skin is used to dig into the power of the matrix, the plate which originated it.

The title in latin, whose translation to English would be “Entailing Equal Seriousness” is the context for the solo show of the Spanish artist Inma Herrera. The exhibition brings about subtle suggestions of violence, a quiet conversation between the looking eye and executing hand, and the presence of a stripped image accompanied by the reflections of the metallic copper, propose the personal reading of the artist’s stay in Rome, and conforms part of the research and production she developed in this city during a nine-month residency at the Spanish Academy in Rome between 2017/2018.

Inma Herrera (1986, Madrid) studied Fine Arts and Art Creation and Research (MA) at UCM, Madrid. She was trained as Print Media Specialist at the Spanish Royal Mint, Madrid. Recently she finished her MFA studies in Kuvataideakatemia, Helsinki. She works on practice-based projects which examine the fragility and genesis of an image, the physical dimension of labor, and the revival of the craftsmanship in defiance of the ‘relative dematerialization’ of the body in the era of technology and virtuality.

This project has been possible with the support of Suomen Taideyhdistys, and MAEC-AECID, ES. The show is curated by P14, with the special support and assistance of Ulla-Maija Pitkänen.

http://www.inma-herrera.com

It Shouts Your Name

October 24th, 2018 by Oksasenkatu

I met with Inma in Venice a year ago. She had just arrived to spend her 9 month residency at the Spanish Royal Academy in Rome and was visiting Venice to study the Museo Correr archives of Giovanni Battista Tiepolo. Also José de Ribera was a reason for Herrera to spend time in Italy because both Tiepolo and Ribera had made their lifework in Italy and in Spain. Herrera was there to find out their ways of seeing, thinking and touching.

When one sees Herrera’s works, the surface strikes first. Surface of copper, surface of skin made out of ink and silicone. Copper which illuminates, deep, black etching skin that swallows the light. One reaches immediately ones hands towards these materials. Take me there, they shout. But where, one asks? The journey of investigating Herrera’s works requires patience. What one sees, are the details, which give the clues to keep on going. That’s why it’s necessary to think while seeing.

The way one thinks, helps. With focused mind and giving the time. After seeing, or while doing it, one thinks. What are these hints one sees? To focus. To lift your gaze towards the line where the wall and the ceiling meet each other. There might be a next clue. Or then not. Breathing into the works. Thinking what you see. To think.

Touching the invisible. To let the mind touch. It shouts your name. Like crazy. But you don’t touch because it wouldn’t change a thing. You can think how the material would feel in your fingers. How the soft, thick blackness would roll over you. Taking you under its arms. Ribera’s works are known for their cruelty themes. He lived in a time when strappado was one of the torture methods. To take the skin off. As the tortures do in a painting The Martyrdom of Saint Bartholomew, 1644.

To leave your fingerprints. Smash the surface. Drying, etched surface. Shiny under, unknown handle. To guide one forward, into the darkness or to the light. The light which is illuminating around you. Let it touch your mind. Step. Think.

Inma Herrera discovered the light of Italy. She found the stone carved altars in Roman Catholic Churches and the eye drawn by Ribera. Think of Ribera’s The Sense of Touch, 1632. Eyes closed the blind man is touching the head of an statue. The closed eyes give him the information needed. To see, to think, to touch.

Herrera’s exhibition sums up the working period which she started in Rome in 2017.

                                                                                                                                                                           ULLA-MAIJA PITKÄNEN

Tülay Schakir & Jaakko Rustanius: Läpinäkyvä / Transparent

October 8th, 2018 by Oksasenkatu

6.10.-28.10.2018, Oksasenkatu 11
Avoinna / Open
Ti–pe / Tue–Fri 13–18
La–su / Sat–Sun 12–16

[Scroll down for English]

Yläkerta / Rustanius

Maailma näkyy jokaisen maalauksen läpi. Valo, väri, muoto, liike. Objekti ja tausta. Jos maalaus ei olisi tällä tavoin läpinäkyvä tai vähintäänkin läpikuultava, se olisi näkymätön ja katseelle pimeä.

Katse ei pysähdy koskaan, koko ajan se kopeloi maailmaa ja muovailee samalla näkemisen käsitteet. Katse järjestää ja lajittelee maailman kuvan lakien mukaan.

Maalaus voi yrittää rikkoa tätä järjestystä, lajitella maailman hassusti vääriin pinoihin. Maalaus voi mennä piiloon pinon pohjimmaiseksi. Silmän valtapiiristä on kuitenkin turha pyrkiä pois. Kuvan lakia voi rikkoa, mutta tuomiota ei voi välttää.

Jokainen maalaus on siis silmän vanki; sen maailman vanki, jota silmä on tottunut katselemaan.

Maalaus on esittämisen pakko. Siihen on maalarin tyytyminen.

jaakko_rustanius_kuva_mia_kivinen_465

Alakerta / Schakir

Luonnoksia valon (ja mielen) läpinäkyvyydestä.

Valon keskeisin ominaisuus on sen läpinäkyvyys. Tämä pätee valoon sekä näkemisen välineenä että ilmaisun teknologiana. Tämä valon ominaisuus luo poikkeuksellisen ulottuvuuden valon käyttämiseen ilmaisun välineenä. Yleensä valoa ei havainnoida.

Vaikka objektit havaitaan lähes muuttumattomina valaistusolosuhteista riippumatta, valaistuksen muutokset muuttavat myös havaintoa tuoden siihen erilaisia tiedollisia kerroksia. Keinovalon käyttö luo merkityskerroksia. Tässä mielessä valosuunnittelu on jonkinasteinen ”lisätyn todellisuuden” alkukantainen muoto. Valolla ilmaisun keskeisin seikka on sen suhde läpinäkyvyyteen ja läpinäkymättömämmäksi tekemiseen. Voitaisiin sanoa, että valon taide on kyky käyttää läpinäkyvyyttä ilmaisun välineenä siten, että läpinäkyvyyden määrä on muuttuja. Valo asettaa huomion täysin itsensä ulkopuolelle. Jotta valo voisi toimia merkityksellisenä taiteen sisältönä, siitä on tehtävä kolmas tekijä subjekti–objekti suhteessa: subjekti–valo–objekti.

Näyttelyn teokset ovat luonnoksia ja yksi ehdotus muuttaa valon poissulkeva katsomistapa sen huomioivaksi. Teoksissa keskeistä on kappaleiden suhde valoon, ei yksittäiset objektit.

tülay_schakir_relaatiot_kuva_mia_kivinen_465
***

Upstairs / Rustanius

The world can be seen through every painting. Light, colour, shape, movement. Object and background. If a painting wasn’t transparent like this, or translucent at the least, it would be pitch-black and invisible to the eye.

The gaze never stops. Ceaselessly it gropes the world, shaping the concepts of seeing along the way. The gaze organizes and classifies the world according to the laws of the image.

A painting may try to break this order, it may sort the world into wrong piles, tongue-in-cheek. Painting may hide, creeping under one of those piles. However, to escape the jurisdiction of the eye is futile. One may break the law of the image, but one cannot evade the judgement.

Thus, every painting is a prisoner of the eye; a prisoner of the world the eye is accustomed to watch.

A painting is a representation imposed. That is what a painter must settle for.

Downstairs / Schakir

Sketches of the transparency of light (and mind).

The quintessential quality of light is transparency, both as a vehicle of seeing and technology of expression. This attribute creates an exceptional dimension for light as an instrument of expression. Usually, light is not observed.

Even though objects are perceived almost unchanged irrespective of prevailing light, changes in lighting also change perception and add diverse layers of information to it. The use of artificial light creates layers of significance. In this sense lighting design is a kind of a primitive version of augmented reality. Relation to transparency and rendering something opaque is pivotal for expressing with light. The art of light is the ability to use transparency as a tool of expression in a way that the amount of transparency is the variable, one could claim.

Light locates the attention completely outside of itself. For light to function as meaningful content of art, it needs to be made a third factor in the relation of subject and object: subject – light – object.

The works in the exhibition are sketches and one suggestion for changing the light exclusive gaze into a light including one. The objects’ relation to light is essential in the works, not the individual objects.

Arja Kärkkäinen: Maassa maan sisällä & Marja Saleva: A Room With Cozy Memories, Creepy Calculations For The Future And Some Pizza (7.9.–30.9.2018)

September 4th, 2018 by Oksasenkatu

banner_www_salevakarkkainen

7.9.–30.9.2018
Avajaiset 6.9.2018 klo 18–20, tervetuloa!
Opening 6.9.2018, 6 pm–8 pm, Warmly welcome!

ti–pe / Tue–Fri 14–18
La–su / Sat–Sun 12–16

[Scroll down for English]

Näyttelyssä ajatuksia politiikasta, työnteosta ja työnteon merkityksestä.

Arja Kärkkäinen (s.1986) on helsinkiläinen kuvataiteilija joka työskentelee.

MARJA SALEVA: A ROOM WITH COZY MEMORIES, CREEPY CALCULATIONS FOR THE FUTURE AND SOME PIZZA

Olen ollut tässä huoneessa pitkään. Olen rakentanut seiniä, merkinnyt ovien paikkoja, ikkunoita, ikkunoita. Näissä puitteissa luulisi että… Tietyssä iässä pitäisi. Katselen liikkumattomia kuvia edessäni, kunnes. Olen kuvitellut kaiken. Teen tästä tallennuspaikan aikajanoille ja sille. Kuvissa tapahtumattomien tapahtumien muodot kummittelevat, katkenneet unet pudottelevat totuuksiaan. Kaikista ennakkoarvioista poiketen sää muuttuu tuuliseksi, tapahtumat törmäävät väkivaltaisesti toisiinsa ja alkavat monistua hallitsemattomasti, vesi pikselöityy. Kukaan ei osaa selittää, miksi, tai miten. (EU:n tilastolaitos Eurostatin keväällä 2015 julkaiseman vertailun mukaan lapsettomien sinkkunaisten osuus on Suomessa suhteellisesti EU-maiden suurin) Jossain vaiheessa iltaa päätän poistaa kuvasta kaiken turhan ja epäoleellisen, niin että kukaan tai mikään tässä huoneessa ei enää edusta itseään – vaan ainoastaan minua. Kuva mustuu, talo valkenee. Yöllä tuuli kysyy: paljonko kello on, paljon?

A Room With (CMCCFTFASP) koostuu eri materiaaleille tulostetuista valokuvista ja lehdistä. Se on Marja Salevan ensimmäinen yksityisnäyttely.

Marja Saleva (1975) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hänen teoksissaan pääosassa on valokuva, johon yhdistyy usein tekstiä. Työskentelyn lähtökohtia ovat arki, henkilökohtaisuus, intuitiivisuus, kokeellisuus ja isot kuvamassat. Saleva on käsitellyt töissään yksinelämistä ja julkaissut siihen liittyvästä teossarjasta (He is so obsessed with me) kaksi osaa: valokuvakirjan (2013) ja online-teoksen (2017).
***

ARJA KÄRKKÄINEN: MAASSA MAAN SISÄLLÄ (PROCESSION)

Thoughts about politics, working and meaning of working.

Arja Kärkkäinen (1986) is an Helsinki based artist, who works.

MARJA SALEVA: A ROOM WITH COZY MEMORIES, CREEPY CALCULATIONS FOR THE FUTURE AND SOME PIZZA

I have stayed in this room for a long time. I have built walls and marked places for doors and windows, windows. In this context one would think that…At a certain age one should. I look at the immobile images in front of me, until. I have imagined it all. I make this a place where I can store the timelines and it.

The images are haunted by forms of incidents that never happened, the interrupted dreams tell their truths. Despite what the forecast predicted the weather is turning windy, the incidents clash violently with each other and begin to multiply in an uncontrollable way. The water transforms into pixels. No one knows why or how. (According to the study published in the spring of 2015 by Eurostat, the statistical office of the European Union, the presentage of childless, unmarried women within the EU is proportionally biggest in Finland.) At some point in the evening I decide to remov everything unnecessary and irrelevant from the image so that no one and nothing in this room represents itself – only me. The image turns dark, the house turns lighter. In the night the wind asks – what time is it, what?

A Room With (CMCCFTFASP) is built of photographs and magazines printed on variety of materials. It’s the first solo show of Ms. Saleva.

Marja Saleva (1975) is a Helsinki based visual artist. She mainly works with photographs, often combining them with texts. The themes of her work deal with everyday life, intimacy, intuivity, experimentality and large masses of picture material. In her work, Saleva has addressed living alone, among others in a series (He is so obsessed with me), and published a photo book (2013) and an online artwork (2017) about the series.

***

Marja Salevan näyttelyä on tukenut / The exhibition of Marja Saleva has been supported by:
Greta ja William Lehtisen säätiö

Gallerian ja P14-ryhmän toimintaa tukevat / The gallery and P14 are supported by:
Koneen säätiö, Suomen kulttuurirahasto and Helsinki City

Nelli Tanner & Laura Ukkonen: KAKSI SIGNEERAUSTA

July 27th, 2018 by Oksasenkatu

tanner_ukkonen_465

4.8.–26.8.2018

avoinna: ti–pe klo 14-18, la–su 12-16
Avajaiset 3.8.2018 klo 18-20

Lakana. Tyyny. Nenä. SIlmälasit. Yöpaita. Lattia. Ovenkahva. Ovenkahva. Vesihana. Vesi. Pyyhe. SIlmät. Kasvot. Vesihana. Vesi. Saippua. Vesi. Pyyhe. Vesihana. Saippua. Vesi. Vesihana. Pyyhe. Suihkun kahva. Vesi. Shampoopullo. Vesi. Hoitoainepullo. Vesi. Pyyhe. Rasvapurkki. (ote Aamu-ääniteoksesta, Nelli Tanner, 2018)

Nelli Tannerin ja Laura Ukkosen videot, piirustukset ja ääniteokset tuovat lähietäisyydelle kodin ja omakuvan. Taiteilijat ovat havainnoineet arkeaan ja työskentelyään keskustelukumppaneinaan menneisyyden kuvataiteilijat Elin Danielson-Gambogi (1861-1919) ja Ellen Thesleff (1869-1964), joiden tuotannosta löytyy muun muassa omakuvia, äiti-lapsi-kuvastoa sekä kodin esineistöä kuvaavia teoksia. Miten koti, lastenhoito ja työskentely limittyvät? Se on olemista samanaikaisesti sekä liian lähellä että liian kaukana.

Ellenissä ja Elinissä kiehtovat rohkeus, uskallus, keskittyminen ja matkustaminen aikana, jolloin naiset olivat yleensä kotona. He ottivat oman tilansa ja valitsivat taiteen ammatikseen. Heitä ajoi eteenpäin halu tehdä paremmin, koskettavammin ja kauniimmin. Tanner ja Ukkonen kohtaavat heissä kollegansa ja pohtivat naisina yhä samoja asioita, nyky-yhteiskuntaan päivitettynä.

KAKSI SIGNEERAUSTA on työryhmän ensimmäinen yhteinen näyttely, joka on syntynyt keskustelujen ja Tannerin ja Ukkosen toisilleen lähettämien piirrosten pohjalta. Ukkonen työskentelee Helsingissä ja Tanner Imatralla. Taiteilijoiden välinen vuoropuhelu on muotoutunut vuoden ajan puhelimitse, sähköpostitse, kasvotusten ja skypessä. Näyttelytila on kokeilu, jossa teokset ensimmäisen kerran kohtaavat.

Nelli Tanner (1976) on imatralainen kuvataiteilija, joka työskentelee laaja-alaisesti korutaiteen, installaatioiden ja julkisen taiteen parissa. Tanner on valmistunut Gerrit Rietveld Academiesta (BA) 2003 ja Saimaan Ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi (YAMK) 2012. Tannerin teoksia on mm. seuraavissa kokoelmissa: CODA museum, Aperdoorn (NL) ja Designmuseo. Nelli Tannerin teokset perustuvat ihmisen suhteeseen arkisiin esineisiin ja rikkimenneisiin kodin tavaroihin. Tanner tutkii myös tapojamme esineiden parissa kuvaamalla ja tekemällä videoita. Tannerin työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Laura Ukkonen (1977) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee piirtäen, kirjoittaen ja liikkuvan kuvan keinoin. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi vuonna 2012 Aalto-yliopistosta, opiskellut aiemmin taidehistoriaa Turun yliopistossa (HuK) ja parhaillaan taidekasvatusta Aalto-yliopistossa. Laura Ukkosen teokset ovat maisemia, muotokuvia ja interiöörejä, jotka perustuvat arjen dokumentointiin, taidehistoriaa ja sukupuolentutkimusta peilaten. Millaisia kaikuja menneisyydestä tunteissa on? Teokset pohjautuvat havainnosta piirtämiseen ja päiväkirjateksteihin, jotka muuttavat muotoaan intuitiivisessa työskentelyprosessissa.

www.nellitanner.com I email info@nellitanner.com
http://lauraukkonen.blogspot.com email I ukkonen.laura@gmail.com

///// ///// /////
Nelli Tanner & Laura Ukkonen: TWO SIGNATURES

4.8.–26.8.2018

open: Tue-Fri 14-18, Sat-Sun 12-16
Opening Aug 3rd 6-8 pm.

A sheet. A pillow. Nose. Glasses. A t-shirt. Floor. A door handle. A door handle. A water tab. Water. A towel.
Eyes. Face. A water tab. Water. Soap. Water. A towel. A water tab. Soap. Water. A water tab. A towel. A shower handle. Water. A shampoo bottle. Water. A conditioner bottle. Water. A towel. Lotion.
(Detail from Morning -sound work, Nelli Tanner, 2018)

Home and self-portraits are on close look in videos, drawings and sound works by Nelli Tanner and Laura Ukkonen. The artists’ observations on their everyday life and artistic processes reflect on past fine artists’ works – Elin Danielson-Gambogi (1861-1919) ja Ellen Thesleff (1869-1964) – whose works depict self-portraits, mother-child images and home artifacts. How is home, taking care of children and artistic work combined? It is presence that is simultaneously being too close and too far.

The artists find Ellen and Elin inspiring in their courage, concentration and travelling in time when women usually stayed home. They took their own space and chose art as a profession. They were driven by a passion to make better, more touching and more beautiful art. Tanner and Ukkonen confront them as colleagues and as women they ponder similar things – updated to contemporary society.

TWO SIGNATURES is the artists’ first exhibition as a work group. It’s based on conversations and drawings sent to each other. Ukkonen works in Helsinki and Tanner in Imatra. The dialogue has developed in phone calls, emails, face to face talks and in skype during the past year. The exhibition space is an experimentation where their art works meet for the first time.

Nelli Tanner (1976) is a visual artist from Imatra who works with jewellery art, installations and public art works.
Tanner has graduated from Gerrit Rietveld Academie (BA) in 2003 and from Saimaa University of Applied Sciences (Master of Culture and Arts) in 2012. Tanner’s works are in collections of CODA museum, Apeldoorn (NL) and Designmuseum (FIN). The work is based on the relationships with our everyday life objects and broken home artifacts. Tanner also depicts our habits with objects by making videos.
Working of the artist has been supported by Arts Promotion Centre Finland.

Laura Ukkonen (1977) is a visual artist based in Helsinki working with drawings, writing and moving image. She completed her MA in Fine Arts at Aalto University in 2012. Her studies also consist of art history and gender studies in University of Turku (BA) and on-going studies in art education at Aalto University. Ukkonen’s works are landscapes, portraits and interiors based in everyday life documentations reflecting art history and gender studies. Can contemporary emotions be understood in relation to the past?

www.nellitanner.com I email info@nellitanner.com
http://lauraukkonen.blogspot.com I email ukkonen.laura@gmail.com

13.7. Metateos 8: Hosiasluoma & Rämä: Noidat Nokinenä ja sen Sisko

July 8th, 2018 by Oksasenkatu

banner_noidat_465

13.7.2018 klo 18–18:45.
Esitys on ilmainen.
Facebook: https://www.facebook.com/events/489878771476741/?active_tab=about

Oksasenkadun heinäkuun metateostaiteilijat ovat esitystaiteilijat Niina Hosiasluoma ja Laura Rämä. He kommentoivat galleriassa esillä olevia Aura Saarikosken ja Salla Salinin näyttelyitä teoksella Noidat Nokinenä ja sen Sisko. Siinä kosmos näyttäytyy kummassa valossa. Ollaan niin sanotusti jännän äärellä, kun noidat Nokinenä ja sen Sisko iskeytyvät näyttelyn ytimeen.

Metateoksessa kunkin näyttelyn inspiroimana syntyy toinen teos. Näyttelyyn kutsutaan toisen taiteenalan edustajia tekemään siitä tai siihen oma tulkintansa, kommenttinsa, lisäyksensä tai interventionsa. Hosiasluoma ja Rämä aloittivat metateosuransa viime vuonna Kallio Kunsthallessa, jossa Niilo ja iskä kävivät tekemässä oman elämänsä ikebanaa Aaltopeltiä ja amarylliksiä -näyttelyssä. Esityshän oli luonnollisesti loistava, eikä vähempää odoteta nytkään.

Noidat tulee, oletko valmis?

Aura Saarikoski: (sumua) & Salla Salin: After You

July 2nd, 2018 by Oksasenkatu

banner_aurasalla_465

7.7.–29.7.2018

Avajaiset 6.7.2018 klo 18–20, tervetuloa!
Opening 6.7.2018, 6 pm–8 pm, Warmly welcome!

Ke–pe / Wed–Fri 14–18
La–su / Sat–Sun 12–16

Scroll down for English

AURA SAARIKOSKI: (sumua)

Saarella maisema muuttuu yllättäen kirkkaasta harmaaksi. Mereltä on alkanut nousta sumua. Harmaa maisema on kuin usvakoneella tuotettu keinomaisema, savua joka enteilee paloa. Aurinko valottaa harmaan kalvon takaa tätä maisemakuvaa, sumutorvet viestivät näkymättömiin jääneistä. Avaan ikkunan ja annan sumun täyttää huoneen. Annan ilman kostuttaa sanoja, joita paperi kantaa.

(sumua) on Aura Saarikosken installaatio Galleria Oksasenkatu 11:ssa. Installaatio vie valokuvien aikaan ja paikkaan, keskelle sumua. Valokuvissa taiteilija kävelee kohti sumun tiheintä ja palaa takaisin. Katsoja seisoo keskellä sumua, kahden valokuvan ajan välissä, lähdön ja paluun risteyksessä.

Aura Saarikoski (s.1987) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelyssään yhdistää valokuvaa, tekstiä, liikkuvaa kuvaa ja installaatiota esseistisesti. Tänä kesänä Saarikosken teoksia on nähtävillä myös Suomen Valokuvataiteen museossa elokuussa avautuvassa Photobooks from Finland -kollektiivin kuratoimassa Suomalainen maisema -näyttelyssä. Aura Saarikoski valmistui kuvataiteilijaksi vuonna 2012 Turun Taideakatemian Valokuvataiteen osastolta ja taiteen maisteriksi vuonna 2017 Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Valokuvataiteen koulutusohjelmasta.

Näyttelyä ja taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen Edistämiskeskus.

SALLA SALIN: AFTER YOU

After You on interaktiivinen installaatio, jonka lähtökohtana toimii ajatus ihmisen aikakauden vaikutuksesta maapallon ekosysteemiin. Auringon säteilyenergia on valon ja lämmön muodossa perusedellytys planeettamme elämälle, mutta ihmisen toimista johtuen ilmastomme on erityisesti viimeisten vuosisatojen aikana muuttunut oleellisella tavalla. Tulevaisuuden elinolosuhteita on hankalaa ennustaa.

Teos perustuu sähkömagneettiseen säteilyyn. Ihmisen läsnäolo saa teoksessa aikaan hitaan muutoksen, jonka havaitseminen voi olla aluksi lähes huomaamatonta. Vierailijoiden myötä tilan olosuhteet kuitenkin muuttuvat, kävijöiden määrän ja kuluneen ajan vaikuttaessa kokonaisuuteen.

Salla Salin on helsinkiläinen taiteilija, jonka teosten lähtökohtina toimivat usein kysymykset todellisuuden kerroksellisuudesta. Tilan fyysisten ominaisuuksien ohella hän tarkastelee myös sen ajallisia, sosiaalisia ja emotionaalisia ulottuvuuksia luoden tiloja ja tilanteita, joilla on erityinen suhde ympäristöönsä ja joissa katsojan oma läsnäolo ja liikkuminen asettuu osaksi teosta. Muodoltaan hänen teoksensa ovat muun muassa installaatioita, videoteoksia, kuvanveistoa, esityksiä sekä edellä mainittujen erilaisia yhdistelmiä. Salinin töitä on ollut laajalti esillä yksityis- ja yhteisnäyttelyissä sekä eri esitystiloissa niin koti- kuin ulkomaillakin.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämistoimikunta.

*******

AURA SAARKOSKI: (fog)

The scenery changes suddenly from clear to grey on the island. The fog has begun to rise from the sea. The grey view is like an artificial scenery produced with a smoke machine, smoke foreshadowing fire. The sun illuminates this view from behind a grey film and the foghorns speak about the ones left invisible. I open the window and let the mist fill the room. I let the air moisten the words carried by paper.

(fog) is an installation by Aura Saarikoski in the upstairs of Galleria Oksasenkatu 11. The installation takes the viewer into the time and place of the photos, in the middle of a fog. In the photos the artist walks towards the thickest of the fog, and returns. The viewer stands in the middle of the mist, between the times of the two photographs, at the crossroads of leaving and returning.

Aura Saarikoski (b. 1987) is a visual artist from Helsinki who combines, in an esseistic way, photos, text, moving image and installation in her work. This summer Saarikoski’s work can be seen also in The Finnish Museum of Photography, in the exhibition Finnish Landscape, curated by the Photobooks collective from Finland. Aura Saarikoski graduated as a visual artist from Turku Art Academy, Department of Photography in 2012, and got her Master’s Degree in Programme in Photography
in 2017 from Aalto University School of Arts, Design and Architecture.

The exhibition and the work of the artist have been supported by Arts Promotion Centre Finland.

SALLA SALIN: AFTER YOU

After You is an interactive installation taking the notion of the Anthropocene and its impact on the global ecosystem as its starting point. The radiant energy of the Sun in the form of light and heat is the basic requirement for life on Earth, but especially due to the actions of humans our climate has changed considerably over the last centuries. Future living conditions are difficult to predict.

The artwork is based on electromagnetic radiation. A slow, at first an almost undetectable change, is triggered by the presence of a human being. The amount of visitors and the time passing affect the whole, as the conditions of the space start to gradually change.

Salla Salin is an artist based in Helsinki. Her practice is informed by investigations on the structures and concepts of reality. Addressing themes from concrete physicality to temporal, social and emotional dimensions of space her work manifests mostly in large scale immersive installations, sculpture and/or interdisciplinary projects which have a unique relationship with their surroundings. Her work has been exhibited and performed in solo and group exhibitions and in various venues both in Finland and internationally.

The exhibition has been financially supported by the Arts Promotion Centre Finland.

Kati Roover: Layers & Hermanni Saarinen: Näkymä

June 1st, 2018 by Oksasenkatu

banner_katihermanni(1)

8.6.-1.7.2018

KATI ROOVER: LAYERS &
HERMANNI SAARINEN: NÄKYMÄ
8.6.-1.7.2018

Avajaiset 7.6.2018 klo 17.00-19.00
Lämpimästi tervetuloa!

Ti-Pe 14.00-18.00
La-Su 12.00-16.00
Oksasenkatu 11, 00100 Helsinki

KATI ROOVER: LAYERS

Magenta on ”ylimääräinen” spektrinen väri, sitä ei löydy näkyvän valon spektristä. Sen sijaan se on fysiologisesti ja psykologisesti havaittavissa punaisen ja violetin/sinisen valon seoksena, vihreän puuttuessa siitä kokonaan.

Kemisti William Henry Perkin patentoi purppuran värin, mauveiinin vuonna 1856. Perkin löysi värin sattumalta, kun hän oli kehittämässä malarian torjuntaan kiniinin synteettistä vastinetta, joka levisi ympäri maailmaa kolonialismin sivutuotteena. Mauveiinin värin luominen johti koko kemianteollisuuden syntyyn. Kivihiilitervasta valmistetut synteettiset kirkkaat aniliinivärit toivat mukanaan monia muita tärkeitä löydöksiä ja olivat ratkaisevia räjähteiden, lääkkeiden ja torjunta-aineiden kehittämisessä.

Magentan värin nimesi ranskalainen kemisti François-Emmanuel Verguinin vuonna 1859. Se oli aniliiniväri, joka alun perin kantoi nimeä fuchsinea ja se koostuu samoista komponenteista kuin mauveiini. Teollistumisen myötä magentan värin tarina on jatkunut ja muuttunut materiaalisesta väristä myös magentavaloksi, LED-valojen ja näyttöjen kehittymisen myötä.

Näyttely Layers koostuu installaatiosta, valokuvista ja To Become a Tree videoteoksesta, monesta kerroksesta ja toisiinsa nivoutuvista langoista, joissa magentan värin ja valon kulttuuriset merkitykset kerrostuvat antroposeenin nimen alle. Kivihiileksi tiivistyneeseen kasvimassaan imeytyneen mustan aurinkoenergian koko valo-väri-spektrissä hehkuvan ihmisen kulttuurin tulevaisuus näyttäytyy haastavana ja lähes mahdottomana.

Kati Roover (s.1982) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hänen teostensa lähtökohtina toimivat usein erilaiset tiedon muodostamisen tavat sekä paikan virtaava käsite massiivisten ympäristön muutosten keskellä. Rooverin teosten lähtökohtina toimivat usein luonnontieteet, antropologia sekä dokumentaarinen elokuva. Työskentelyn välineinä hän käyttää ovat liikkuvaa kuvaa, ääntä, tekstiä, sekä valokuvaa. Roover valmistui Taideyliopiston Kuvataideakademiasta vuonna 2016.

Suuri kiitos Titta Kotilaiselle Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta inspiroivista keskusteluista!
Taiteen keskustoimikunta ja Paulon säätiö ovat tukeneet näyttelyä.

HERMANNI SAARINEN: NÄKYMÄ

Hermanni Saarisen näyttely käyttää lähtökohtana arkipäiväistä tilannetta: ikkunasta tuijottamista. Katse suuntautuu sisältä ulos hajamielisenä ja tylsistyneenä. Sisällä on tuttua ja turvallista, mutta myös pitkäveteistä ja ahdasta. Ulkotila on tuntematon ja epämääräinen, mutta suo enemmän virikkeitä kuin sisätila.

Oksasenkatu 11 -gallerian alakertaan toteutetut objektit ovat sattumanvaraisia veistoksia. Siluettimuodot ja rakenteet muodostavat tietynlaisen näyttämön, jonka keskelle on asetettu styroksipää – katsoja, joka tarkkailee maisemaa kuvitteellisen ikkunan läpi. Se hallitsee tässä kokonaisuudessa, aktivoi muita esineitä, luo jännitteen niiden välille, yhdistää sisäisen ja ulkoisen.

Teoskokonaisuus on tutkielma materiaaleista, väreistä, muodoista ja niiden vuorovaikutuksesta. Saarinen yhdistää vastakkaisia värejä, tasaisia ja epätasaisia pintoja, puuta, kangasta, paperia ja synteettisiä materiaaleja vapaasti, korostaen jokaisen ominaisuuksia. Materiaaleissa on voimaa, samalla myös keveyttä, lähes painottomuutta. Taiteilija leikkaa ja työstää niitä tavalla, joka luo esineiden väliin tilaa, kerrostumia ja reliefejä.

Verhokiskojen symboliikka on Saariselle erityisen tärkeää. Ne viittaavat liukuhihoihin, koneistoon, teolliseen tuotantoon, kun taas kiskoihin ripustetut kankaat peittävät näkymää ja luovat intiimiyttä. Tutkimalla esineiden fyysistä luonnetta ja niiden välistä suhdetta löytyy poikkeuksellisia tapoja käsitellä ympäristöä, materiaa, ajan kulumista ja ihmisen kykyä nähdä.

Hermanni Saarinen on vuonna 2011 Kuvataideakatemiasta valmistunut taiteilija. Hänen viimeisimpiä näyttelyitään ovat Paradiso Vanhan Raatihuoneen galleriassa Turussa vuonna 2017 ja Sorbus galleriassa Helsingissä 2016 sekä Mykkä puhelin upotettuna saveen Galleria Sculptorissa 2014. Lisäksi Saarisen töitä on vuonna 2017 ollut esillä The Communityssä Pariisissa, sekä taidemuseo Eemilissä Lapinlahdella.

Näyttelyt ovat osa P14-kuraattoriryhmän Oksasenkadulle vuonna 2018 suunnittelemaa näyttelyohjelmistoa. Ryhmään kuuluvan Anastasia Isakova, Mia Kivinen, Ulla-Maija Pitkänen, Maria Savela ja Katariina Timonen.

Lisätietoa: Anastasia Isakova, nastya.isakova@gmail.com, 0449881528

///// /////

KATI ROOVER: LAYERS &
HERMANNI SAARINEN: THE VIEW
8.6. -1.7.2018

Opening 7.6.2018 17.00-19.00
Warmly welcome!

Tue-Fri 14.00-18.00
Sat-Sun 12.00-16.00
Oksasenkatu 11, 00100 Helsinki

KATI ROOVER: LAYERS

Magenta is an extra-spectral color, meaning that it is not found in the visible spectrum of light. Rather, it is physiologically and psychologically perceived as the mixture of red and violet/blue light, with the absence of green.

Chemist William Henry Perkin patented the color of purple, mauveine in 1856. Perkin discovered the dye by coincidence, when he was looking for a synthetic variant of quinine, in the fight against malaria that spread around the world as a byproduct of colonialism. Mauveine and the other synthetic aniline dyes produced from coal tar induced many other discoveries and was crucial for the development of explosives, medicines and pesticides.

Magenta took its name from an aniline dye made and patented in 1859 by the French chemist François-Emmanuel Verguin, who originally called it fuchsine, it has the same components than mauve color. As a result of industrialization, the story of magenta color has continued and changed from material color to magenta light, led by the development of LED lights and screens.

Exhibition Layers consists of installations, photos and To Become a Tree video work. From many layers and interlinks where the cultural meanings of magenta color and light are layered under the meanings of the anthropocene.

Kati Roover (b. 1982) lives and works in Helsinki. Her works are often based on different ways of forming knowledge as well as the fleeting concept of a place in the midst of massive environmental changes. Roover’s interests include natural sciences, anthropology and documentary essay films. She mainly works with videos, photography, sound and installations. Roover received her Master of Fine Arts degree from the Academy of Fine Arts (University of the Arts Helsinki) in 2016.

Thanks to PhD Titta Kotilainen from University of Helsinki, Department of Biosciences.
Art Council of Finland and Paulo foundation have supported the exhibition.

HERMANNI SAARINEN: THE VIEW

Hermanni Saarinen’s exhibition uses as a starting point a commonplace situation: staring at the window. The gaze is directed from the inside to the outside and is absent-minded and bored. It is safe and familiar inside, but at the same time limited and dull. The outer space instead is unknown and vague, but more powerful than the interior.

Objects made for the downstairs space of the Gallery Oksasenkatu 11 are incidental sculptures. Structures and silhouettes form a certain stage with a styroxhead placed in the center. It plays a role of a viewer who observes the landscape through an imaginary window. It dominates in this entity, activates other objects, creates a tension between them, combines internal and external.

The works are a study of materials, colours, shapes and interactions between them. Saarinen combines contrasting colours, smooth and uneven surfaces, wood, fabric, paper and synthetic materials freely, emphasizing each material’s features. There is strength in them, but also lightness, almost weightlessness. The materials are cut in a way that makes room between objects, creates layers and relieves.

The symbolism of the curtain rails is especially important for the artist. They refer to conveyor belts, machinery, industrial production, while fabrics hung on the rails cover the view and create intimacy. By studying the physical nature of objects and their mutual relations there can be found exceptional ways to deal with the environment, matter, time and human ability to see.

Hermanni Saarinen has graduated from Finnish Academy of Arts in 2011. Recently Saarinen has had exhibitions at Turku Vanha Raatihuone in 2017, at Sorbus gallery in Helsinki in 2016 and at Gallery Sculptor in 2014. In 2017 Saarinen has exhibited works also at The Community in Paris and Museum Eemil in Lapinlahti.

The exhibitions are part of the programme curated for Oksasenkatu in 2018 by the curator group P14: Anastasia Isakova, Mia Kivinen, Ulla-Maija Pitkänen, Maria Savela and Katariina Timonen.

More information: Anastasia Isakova, nastya.isakova@gmail.com, 0449881528