A sketch of an opera : Martinka Bobrikova & Oscar de Carmen

February 5th, 2018 by Oksasenkatu


17.2 – 25.2.2018

Avoinna To-Pe 12-18                                                                                           Avajaiset 16.2.2018 18-20, Lämpimästi Tervetuloa!

Open Thursday-Sunday 12-18
Opening on 16.2.2018 at 18-20, Warmly Welcome!

The project that Bobrikova & de Carmen proposed for the gallery reconsiders the power structures operating within the Art world, referring to the current dominant capitalistic system and its interrelation with the art scene.
Through the piece, the artists question the morality and validity of the relationships between artists, dealers, auction houses, collectors, and affluent dabblers who aspire to be collectors or even investors in art. A Sketch of an Opera is a work in progress and its theme is one part of a larger research project, questioning….

This installation evolves from the desire to make apparent or expose the basic structure of the capitalist art world through composing a multimedia opera including 4 works. The work with the title ¨Questions and Notes” is intended to draw a sketch of what would be the Libreto of the opera. It consists of 17 folios where the artists create a plot questioning and interpreting 53 quotes from various allegorical authors to the world of art. The idea of the utopian prevails in the fact of proposing a work aimed at questioning the position of the artist in the Art world. Visualizing the work with the title ¨Death in life¨ the artists review and question the notoriety of the appropriation, the rhetoric of the incongruous and of the production of new art work for them, as well as a plea to the defense on the people exiled to not be a part of society through metaphor (the work is based on the collection of functional lighting material found in waste containers from the refurbishing of a buildings). In the works ¨How to create an unusual experience for a consumer’s expectations” and ¨Sound architecture, prelude to a new social order¨, the artists develop the notion of “visualization without function” as a way to highlight questions related to consumption, appropriation, risk taking, and the creation of a new work.

Martinka Bobrikova & Oscar de Carmen have been working together as an artistic duo since 2005. Central to their artistic practices are the notions of an open interaction within the art world beyond the confines of what is often considered acceptable artistic institutions. They view their artwork as embedded within lived experience, as a single space of coexistence and confluence. They believe that this open dialogue between art and life is a productive context to emphasize the current interchange and flux in social life and to promote social transformation. Through this methodology, the artists critically investigate our roots and social habits, questioning the
mechanisms and contexts which create these powerful current systems of values.

They have participated in several residencies such as Seoul Art Space_Geumcheon, HomeBase Saitama, KulturKontakt Austria, Nida art Colony or MeetFactory.
Their works have been presented in venues and projects such as Gallery RAM, 5th Odessa Biennale, Fotogalleriet,  Agrikultura Triennial, Seoul Art Space Geumcheon (2017); the Saitama Triennial, Nitra Gallery, Akershus Kunstnersenter, Tranzit.sk (2016); 2nd Tbilisi Triennial, Prague Quadrennial, Babel Art Space, Entrance Gallery (2015); Centre Contemporary Art in Singapore, Høstutstillingen, Kunstnerneshus, ANX/ Atelier Nord, Skånes Konstforening, City Gallery Bratislava (2014); Karlin Studio, Rake (2013); Museum of Contemporary Art Roskilde, KURANT, (2012); Singuhr (2011); Center of Contemporary Art – Tbilisi, Röda Sten, City Museum of Gothenburg, Space Gallery (2010).

Supported using public funding by Slovak Arts Council



mobility_programme_vertical 5

Self-Portrait with a Large Cock : Joonas Jokiranta

January 10th, 2018 by Oksasenkatu

selfp w a l c

20.1. – 4.2.

Avoinna Torstai – Sunnuntai 14.00-18.00
Gallery open Thursday – Sunday 14.00 – 18.00
Avajaiset Perjantaina 19.1. klo 18.00 Tervetuloa!
Vernissage Friday 19.1. at 18.00 Welcome!

Self-Portrait with a Large Cock

Artworks assembling themes of being an amino acid-built man and an artist in a New World

Why is this only in English? – Cultural imperialism. Lingua franca. The new norm.
About performing
When I’m performing next to the camera, I’m a naked ape cock distracted by intelligence, too ugly to be an empty canvas, too proud to be anything else, worth many kilos of fertiliser just as everyone is – we are all subjects and objects at the same time. Does it really matter what I do? I’m breathing
and sweating with my stomach swollen by coffee and unhealthy food. And, of course, I’m only keen to make my mark in the world – and as fast as possible. I’m painting myself on the wall and – people might say – exaggerating some of the body parts.
Me and my cock
I had to paint a picture of me and my cock.
That’s one of the few things I’ve always wanted to do.
As I invite viewers cocks inside, they are able to see me and my cock staring from the wall. They congregate, analyse and finally leave the gallery only to carry on with their lives as cultural beings, searching for worms to catch and protecting their territories by pecking fellow cocks in the eye.
Men and animals
A person with an animal in a painting is a part of a long tradition in art just as is contrasting a man with an animal which I officially refuse to do, because it’s a cliché and a taboo. Pictures of naked bodies have always been popular. Our bodies – male, female, feathered, furry, hairless or skinned –
are spiritually and banally gateways to a wider understanding, brotherhood and oneness.


Chicken in the yard
As a child I lived in the countryside with my family. We had several chicken in the yard. To one of them, I gave the name Lasse because I thought she was a cock. During the months that followed she grew up to be a hen. She kept fleeing from the cage. She was a sneaky predator always trying to catch worms and my tuna sandwich. As the sun set, my cock sat down next to our front door
waiting for someone to gently carry her back to the henhouse for a good night’s sleep.
Joonas Jokiranta (born in 1980 in Köyliö, Finland) creates visual poetry, physical essays and absurd yet truthful statements which explore the past, the present and the dystopia. Non-politically and politically, he intertextualizes everything. Using video, sound, objects, various materials and his own body, he offers the audience a chance to join the spiritual yet shallow journey through decadence in the post-industrial society.

Avoin Haku 2018 / Open Call for 2018

November 29th, 2017 by Oksasenkatu



Oksasenkatu 11 -gallerian vuoden 2018 teemana on valo. Valo voi esiintyä teoksissa materiaalina, aiheena, fysikaalisena ilmiönä, psykologisena tekijänä tai muuna lähtökohtana. Osa gallerian tilasta ei koskaan ole nähnyt päivänvaloa, joten ehdotukset voivat etsiä valoa myös gallerian sisältä.

Näyttelyehdotukset voivat koostua yhden tai useamman taiteilijan teoksista, uusista ja/tai jo muualla nähdyistä töistä, ne voivat olla viimeistä piirtoa myöten valmiiksi suunniteltuja kokonaisuuksia tai vasta alussa olevia prosesseja. Näyttely voi täyttää koko tilan tai vain joko gallerian ylä- tai alakerran.

Galleriatila on taiteilijalle ilmainen. Oksasenkatu huolehtii perustiedotuksesta taiteilijoiden kanssa ja vastaa näyttelyn valvonnasta yhteensä viitenä päivänä. Muista kuluista ja näyttelyn vaatimista töistä vastaa taiteilija.

Näyttelyaika on kalenterikuukauden mittainen ja taiteilija voi itse päättää, kuinka paljon siitä hän käyttää rakennukseen ja kuinka paljon näyttelyyn. Taiteilija saa myös itse päättää näyttelyn aukioloajat ja -päivät. Huhtikuussa galleria on poikkeuksellisesti näyttelykäytössä vain 16.4.–30.4. joten tähän kuuhun sopii jokin lyhyempi projekti.

Tarkemmat tilatiedot: http://www.oksasenkatu11.fi

Ehdotukset viimeistään 12.12.2017 osoitteeseen praxisliinit@gmail.com. Laita ehdotukseen mukaan tieto tai arvio seuraavista
• Osallistuva/t taiteilija/t, mahdollinen muu työryhmä
• Näyttelysuunnitelma
• Missä kuussa haluaisit pitää näyttelyn, mitkä muut kuukaudet ovat mahdollisia
• Haluatko käyttöösi ylä- vai alakerran vai molemmat
• Ansioluettelo ja/tai muu lyhyt teksti omasta taiteellisesta toiminnasta

Helsingin Töölössä sijaitseva taiteilijavetoinen Oksasenkatu 11 -galleria perustettiin vuonna 2008. Gallerian tavoitteena on esitellä tuoreita, kokeellisia ja kunnianhimoisia esittämisen tapoja ilman kaupallisia pyrkimyksiä. Vuonna 2018 gallerian toiminnasta vastaavat Oksasenkadun vanhat tekijät Erika Erre, Hanna Marno ja Ella Tahkolahti sekä P14-kuraattoriryhmä Anastasia Isakova, Mia Kivinen, Ulla-Maija Pitkänen, Maria Savela ja Tintti Timonen.


The theme for the year 2018 in Oksasenkatu 11 is light – as material, theme, physical phenomena, psychological factor or another concept. Part of the gallery space has never been exposed to daylight, so the propositions may also try to find the light inside of the premises.

Exhibition propositions may consist of works of one or several artists, new or previously exhibited works, they may be finished up entities or processes in their very beginning. The exhibition may fill the whole gallery or just upstairs or downstairs.

The gallery space is free for the artist. Oksasenkatu accounts for the basic publicity with the artist and is responsible for altogether five days of overseeing the exhibition. The artist is responsible for all other work and costs.

Every artist (group) has the gallery at their disposal for a calendar month. It’s up to them how much of the time is used for building up the exhibition and when the exhibition is open for public. At the month of April, anyhow, the gallery is available only from 16th to 30th, so that time slot would suit for a shorter project.

More info on the gallery space: http://www.oksasenkatu11.fi/

Send your proposition by the 12th December 2017 to praxisliinit@gmail.com. Be sure to include:
• The name(s) of the participant(s)
• Outline of the exhibition
• Which month would you like to exhibit in? Which other month(s) would be possible?
• Which part of the gallery do you apply for: upstairs, downstairs or both?
• CV and/or short description of your artistic work so far

The artist lead gallery Oksasenkatu 11 in Töölö, Helsinki was based in 2008. The aim of the gallery is to present fresh, experimental and ambitious exhibitions without commercial pressure. The year 2018 brings new members to the lead of the gallery, as curator group P14 members Anastasia Isakova, Mia Kivinen, Maria Savela, Ulla-Maija Pitkänen and Tintti Timonen join veteran OK11ers Erika Erre, Hanna Marno and Ella Tahkolahti.

Kesäteatteri : Johanna Väisänen

November 24th, 2017 by Oksasenkatu



Mediainstallaatio                                                                                                                                            Fragmentteja William Shakespearen Kesäyön unelmasta

Avoinna To-Pe 14-18 ja La-Su 12-16

Avajaiset perjantaina 1.12 klo 18-20 Tervetuloa!

Vein metsään teidät; suolle ohjaan pian, 
ryteikköön, viitaan, okapensaikkoon.

Amatöörinäyttelijät esittävät aapasuolla, järvessä, pellolla sekä autioituneessa koulussa katkelmia    William Shakespearen Kesäyön unelmasta. Teos on kolmikanavainen mediainstallaatio.
Olen valinnut teokseen Kesäyön keijujen ja Puckin repliikkejä. Vastapainoksi keijuille teoksessa on mukana Kesäyön unelman sisänäytelmän, Pyramuksen ja Thisben roolijako ja harjoitukset, jossa tyylilaji muuttuu (tahattoman) komiikan puolelle.
Teos on kirjailijan tekstin läpi suodattunutta kaipuuta mielikuvitusmaailmaan, kevyeen elämänasenteeseen ja ennen kaikkea unenomaisiin, kesäisiin maisemiin ja luontoon. Runomuotoisen näytelmän kieli on kaunista, koukeroista ja vanhahtavaa, siinä muoto menee usein sisällön ohi. Tunnen rakkautta amatöörinäyttelijöiden roolisuorituksia kohtaan, harjaantumattomalla ilmaisullaan he tahattomasti pakenevat maneereja ja heidän esitystapansa ovat usein tarkoituksettomastikin raikkaita, mutta kömpelöitä. Teoksessa on mukana henkilöitä, jotka ovat ensi kertaa näyttelemässä.
Teoksella kokeilen näytelmän esittämistä videotaiteen luomin materiaalin muokkausmahdollisuuksin ja esitysmahdollisuuksin. Kerroksellisuus kiinnostaa ja kiehtoo minua. Näytelmässä harjoitellaan sisänäytelmää, jota näytellään autioituneen koulun salissa kuvattavaksi videolle, joka esitetään mediainstallaatiossa.
Teoksella haluan leikitellä ajatuksella, ettei maailmassa olisi enää mitään muuta jäljellä, kuin luonto, vähän ihmisiä ja Shakespeare, joka on elänyt jo puoli vuosituhatta. Tätä kautta esityspaikaksi valikoitui suo, joka on hitaasti muotoutunut tuhansien vuosien aikana ja on biotooppina uhanalainen.

Johanna Väisänen
Summer stock theater
Media installation
Fragments of William Shakespeare’s Midsummer Night’s Dream

Gallery Oksasenkatu 11, Helsinki
Open Thu-Fri 14-18 and Sat-Su 12-16
Opening on Friday 1 December at 18-20 Welcome!

I’ll follow you, I’ll lead you about a round,
Through bog, through bush, through brake, through brier.

Amateur actors play at the swamp, at the lake, on the field, and in the deserted
school fragments of William Shakespeare’s Midsummer night’s dream. The work is a three-channel media installation.

I have chosen Midsummer Night fairies and Puck’s lines from the play.
With the work I want to play with the idea that there is nothing else left in the
world than nature, few people and Shakespeare, who has lived for half a millennium.
Through this, the swamp was selected as a scene. It has slowly been formed over
thousands of years and is endangered by its biotopes.

Purgatori : Tuomo Vuoteenoma

October 29th, 2017 by Oksasenkatu


5.11.- 26.11.2017

Galleria Oksasenkatu 11

Avoinna To-Pe 15-19 ja La-Su 12-18

Avajaiset lauantaina 4.11 klo 19-21, Tervetuloa kaikki!

Open Thu-Fri 3-7PM and Sat-Sun 12-6PM

Opening on Saturday 4.11 at 7-9PM, Welcome all!


lat. Purgatorium = kiirastuli. Katolisen kirkon kehittelemä rahankeräysoppi, jossa elossa olevat maksavat aneita ja rukoilevat kiirastulessa kärvistelevien sielujen taivaaseen pääsyn puolesta.

Purkka. Kliseisin roska. Muodottomin muoto. Elintarvike, joka tuskin koskaan kulkeutuu ruuansulatukseen ja harvemmin päätyy roskakoriin. Purkka koristaa katuja ja pulpetinpohjia. Purkka lojuu koeteltuna ja tallottuna pitkitetyssä välitilassa ennen lopullista substanssien kiertoon yhtymistään. Monet rukoilevat että purkka päätyy nopeasti kaatopaikalle.

Näyttelyssä taiteilija on tutkinut välitilassa olevan purkan olevaisuutta.

*** ENGLISH ***


fin. purkka = chewing gum, tori = square, purgatorium = purgatory

Chewing gum. Most obvious trash and shapeless form. It’s grocery, that doesn’t end up neither to digestive system nor trash bin. This material is trapped between natural life and death, under our boot sole. Gum decorates our walkaways and squares, you can feel gum under the diner table with your fingertips. Most of us pray that gum will soon find its way to landfill.

In this exhibition the artist has been examining the existence of purgatorial chewing gum.


Tuomo Vuoteenoma os. Vuolteenaho s.1980 Oulussa. Taiteilijanimi käytännöllisistä syistä johtuen. Työttömän purkkamuotoilijan ei sovi olla aktiivinen. Taiteilijauran katsotaan alkaneen siitä, kun hänet lomautettiin valaisinsuunnittelijan tehtävistä sipiläläisestä insinööritoimistosta. Tämän jälkeen hän on mm. levyttänyt musiikkia, ohjannut rockoopperan, muuttanut synnyinkunnastaan tyhjän päälle pääkaupunkiin, homesairastanut, selkäsairastanut, parantunut, muuttanut pyörällä Malminkartanosta Kallioon, rakentanut 3d- camera obscura siipirataspolkuvenekatamaraania, toiminut työkokeilija-talonmiehenä Lapinlahden ex-hourulassa ja nyt järjestää ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Oksasenkatu 11 -galleriassa.


Tuomo Vuoteenoma, born 1980 in Oulu Ostrobothnia. Jobless gumdesigner. Artistic career has begun since he got fired of patriarch-conservative engineering office in which he designed lighting fixtures. Since then he has amonst all recorded music, directed a rock opera, moved from home municipality to capital, has suffered and recovered mold allergy and spinal illness, moved from Malminkartano to Vaasankatu by bike, collaborated building 3dcameraobscurawaterwheelcatamaranpedalboat, worked as a janitor apprentice in ex-mental hospital artist community and now is organising his first solo exhibition in OK11 -gallery.


October 1st, 2017 by Oksasenkatu




Galleria Oksasenkatu 11



to-pe/thu-fri 14-18

la- su/sat-sun 12-16

Tervetuloa hiljaiseen avajaisjuhlaan lauantaina 7.10. klo 16-18
Welcome to silent opening on Saturday 7th of October at 16-18

Okkulttuurin konsepti pitää sisällään kaksi termiä: ”okkulttinen” viittaa länsimaiseen esoteeriseen traditioon, jossa tieto on mystistä ja piilotettua, ja ”kulttuuri” viittaa faktaan, että edellä mainittu traditio on osoittautunut uudelleentulemisen merkkejä tässä ajassa.

Näin on tapahtumassa/tapahtunut erityisesti länsimaissa, jotka ovat jatkuvasti vähemmän uskonnollisia, mutta joissa sen sijaan eri lähtökohdista johdettu hengellisyys on vahvassa nousussa. Ihminen tuntuu tarvitsevan pyhän kokemuksia. Toisin sanoen tämän päivän ihminen ei ole luopunut uskonnosta, vaan tullut eri tavalla uskonnolliseksi. Okkulttuurin tutkimuksen piirissä tätä prosessia tarkastellaan lumoutumisen tai uudelleen lumoutumisen moninaisina strategioina.

Taiteen kentässä okkulttuuri tarkoittaa toisiaan ruokkivaa monipuolista keskustelua uskonnon/pyhän ja taiteentekemisen välillä. Okkulttuuri on osa taiteellista työskentelyprosessia tuottaen uusia identiteettejä, maailmankatsomuksia ja valtasuhteita. Toisin sanoen taiteesta tulee osa prosessia, jossa pyhän, maallisen, uskonnon, hengellisyyden ja muiden kategorioiden rajapintoja siirretään ja luodaan uudestaan.

-lähteenä teksti Wyrdin sivuilta, tutkija Nina Kokkinen, Turun Yliopisto

Suomalainen esoteerisen ja rituaalisen taiteen perinne on suhteessa pitkä, mutta siitä toisaalta tiedetään vähän ja toisaalta taiteilijat harvemmin ainakaan julkisesti kytkeytyvät siihen. Meidän tarkoituksenamme on neuvotella perinteen kanssa nykytaiteen kehyksessä. Dialogi perinteen kanssa toteutuu kahden taiteen muodon välisenä dialogina: kuvataiteen ja äänitaiteen. Molemmat kurottavat historiaan ja katsovat tulevaisuuteen samanaikaisesti.

Esitämme nyt Oksasenkadulla kuva- ja äänitaidetta yhdistävän esoteerisen taiteen näyttelyn.

Tervetuloa olemaan, aistimaan ja kokemaan. Kehotamme ottamaan aikaa ja olemaan rauhassa teostemme kanssa.

Näyttelyssä on kaksi kerrosta, kaksi teosta, kaksi maailmaa.
Voit kokea kerrokset itse valitsemassasi järjestyksessä.


Olemme Jani-Petteri Olkkonen (esitys- ja rituaalitaiteilija, teatteriohjaaja, s.1978) ja Jenny Suhonen (taidemaalari ja arkkitehti, s.1978). Muodostamme yhdessä rituaalitaidekollektiivi Wyrdin. Taiteemme kytkeytyy suomalaisen ja pohjoismaalaisen esoteerisen ja rituaalisen taiteen perinteeseen, ja neuvottelee tämän perinteen kanssa nykytaiteen kontekstissa ääni -ja kuvataiteen välisenä dialogina. Perustimme rituaalitaidekollektiivin Wyrd kesällä 2016, jolloin toteutimme kaksi esitykellistä teosta, mm. nimikkoteoksemme ”Wyrd” B-galleriassa Turussa. Sittemmin olemme esiintyneet mm. Angakoq III -performanssifestivaaleilla. Oksasenkadun ääntä ja kuvaa yhdistävä näyttely on ensimmäinen kolmen esoteerisen näyttelyn sarjaa. Seuraavat näyttelyt ovat tammikuussa 2018 Tampereella taidekeskus Mältinrannassa ja saman vuoden joulukuussa Vaasassa Black Wall Galleryssa.



The concept of occulture is constructed on the basis of two terms: “occult” refers to the western mystery/esoteric tradition concerned with arcane and hidden knowledge, and “culture” to the fact that this tradition has been becoming more popular in modern Western societies. The concept of occulture also opposes the simplified perception of Western culture as less religious and emphasizes instead, that it is becoming differently religious. Although institutional religions may be losing their significance, different forms of spirituality are taking part in ever growing process of re-enchantment.

In the field of art this means a close and multi-faceted dialog between religion and art-making,   in which one is feeding the other. In the hands of the artists occulture becomes a form of practice, that produces new identities, worldviews and power relations. In other words, art becomes a part of the processes in which the boundaries of the sacred, the secular, religion, spirituality and other categories are being shifted and created continuously anew.

-Nina Kokkinen, MA researcher/University of Turku, Finland

The Finnish esoteric and ritual tradition in art is long, but little is known, and the artists rarely knowingly engage in it. Our purpose is to negotiate with the tradition in the context of contemporary art. The dialogue with the tradition is realized in two forms of art: visual and sound art. Both reach out to the history and look to the future at the same time.

We are now showing an esoteric exhibition combining visual and sound art.
Welcome to be, to sense and experience. We invite you to take time and be in peace with our  art work.

In the exhibition there are two floors, two works, and two worlds.
You can choose in which order you experience the floors.


We are Jani-Petteri Olkkonen (performance- and ritual artist, theatre director b.1978) and Jenny Suhonen (visual artist, architect b.1978). Together we form a ritual art collective Wyrd. Our art is linked to the traditions of Finnish and Nordic esoteric and ritual art and it negotiates with this tradition int the context of contemporary art as interaction between visual and sound art.           We establish Wyrd in summer 2016 when we realized two performative works, the other being exhibition carrying our name ”Wyrd” at B-gallery in Turku. Since then we have performed among other places in Angaqok III -performance festival. The esoteric exhibition in OK11 is the first in a series of three. The following exhibitions are in January 2018 in Taidekeskus Mältinranta in Tampere and the same year in December in Black Wall Gallery in Vaasa.


Mipt: There is no time. Ei ole aikaa 13.9. -1.10

September 12th, 2017 by Oksasenkatu


Mipt: There is no time. Ei ole aikaa
Esitysinstallaatio Oksasenkatu 11 -galleriassa
13.9. – 1.10.2017

>>>avoinna ke-su 11-20<<<
avajaiset keskiviikkona 13.9.2017 klo 18 – 20 :-)
Päivittyvä ohjelma Facebookissa.

There is no time. Ei ole aikaa.

On ajan antamiseen perustuva pyhiinvaelluskone.
Auraattinen pyhä kone ja tila tarjoaa käyttäjälleen mahdollisuuden pyhiinvaellukseen, hiljentymiseen ja poissaoloon galleriatilassa.

Esitysinstallaatio koostuu odotuksista, vaelluksista, tauoista, peseytymisestä,
levosta ja rukouksesta. Installaation kasvualustana toimivat Jäämatka-esityksen aineelliset ja henkiset jäljet. Se on osa esityskokonaisuutta, joka etsii ja perustaa taiteen tärkeyttä henkilökohtaisen merkittävyyden tilana sekä avaa
uudentyyppisiä kokijalähtöisiä näyttämöjä.

Tilaan tullessa vieras kirjautuu vastaanottotiskillä ja määrittelee paljonko
aikaansa Jumalalle* haluaa luovuttaa (min.20 min). Vieras sitoutuu viettämään tilassa vähintään tuon ajan. Tuo mukanasi hyvän kokoinen kivi. Lisäksi tuo mukanasi hammasharja ja muki. Myös hedelmiä saa tuoda yhteiseen pöytään. Halutessasi voit varata pyhiinvaellusajan ennakkoon, osoitteesta: jaamatkaposti@gmail.com!

Vapaa pääsy.

MIPT (lyh.Macchina Internazionale Pellegrinaggio Töölö, suom. Töölön Kansainvälinen Pyhiinvaelluskone) = Juhani Haukka, J. K., Lauri Antti Mattila, Sari Paljakka ja Esa-Matti Smolander.

*ymmärrettynä miten sen kukakin itselleen määrittelee, monikollisenä tai
yksiköllisenä, tuttuna tai tuntemattomana. Jumala voi olla esim. Kaikki-ne-työt-ja-asiat-jotka-pitäisi-tehdä-ja-muistaa.

End of Time.
Ajan loppu.
Ei ole aikaa.
There is no time.
Aika on loppu.
“Aika on vain joki, jossa me kalastelemme.”


Mipt: There is no time. Ei ole aikaa.
13.9. – 1.10.2017
@ Oksasenkatu 11 -gallery

Open wed-sun 11-20, opening wed 13.9. between 18-20, More info about program in Facebook. Welcome!

There is no time. Ei ole aikaa. is a pilrimage vechile based on giving time. Auratic holy machine and space offer their user a possibility quiet down and to experience pilgrimage and absence in a gallery space.

Performative-installation consists of expectations, travel, brakes, washing up, rest and pray. Jäämatka-performance (2017), its material and spiritual trails work as breeding ground for the installation. Installation is part of a series of
performances that trail and base importance for art from being a space for personal significance and open up new kinds of experience oriented stages.

While entering the space guest signs in at the reseption desk and defines how much time one would like to donate to God* (min. 20 min). Guest commits to spend at least that time in the space. Bring with you a stone. Bring with you a toothbrush and a cup. You can also bring fruits for sharing. If you want, you can reserve a time for pilgrimage beforehand from  jaamatkaposti@gmail.com!

Free enterance.

MIPT (lyh.Macchina Internazionale Pellegrinaggio Töölö, suom. Töölö International Pilgrimage Vechile) = Juhani Haukka, J. K., Lauri Antti Mattila, Sari Paljakka ja Esa-Matti Smolander.

*understood as one likes to define or signify it for oneself, one or multiple, known
or un-known. God can be for example All-the-work-and-things-that-have-to-be-done-and-remembered.

Eating the other : ID:I galleri

August 29th, 2017 by Oksasenkatu

ID:I kuva?

Opening on Friday 1.9 at 6-8PM, Warmly Welcome!
Open 2.9 Saturday 13-18 & 3.9  Sunday 12-16:30.


LIMINALITY; video, Alexander Mood
KEBAB DREAMS; video, Dan Lageryd
TIDE; soundwork, Jenny Aschenbrenner

When the electrician Harry Beck designed the map for the London railway system, he used an electrical circuit plan as a basic inspiration. Given that our thoughts and impulses are transmitted electrically, the map and the underground network stands as a perfect metaphor for the nerve system in the city.

The video work consists of two projections of people who are on their way out through the ticket barriers at metro stations Östermalmstorg and Skärholmen, leading up to two distinct parts of Stockholm: a Million-program suburb and the city’s financial center. Like waves of people, they are welling up from the underworld, in slow motion.

(Skärholmen and Östermalmstorg are located at the two ends of the Stockholm socioeconomic spectrum, strictly segregated by the city’s highly segregated housing situation. They are also on the same subway line.)

Cut out adhesive letters spelling Pizza, Kebab, Sushi, Take Away. A graphic semblance of a man in a moustache serving a pizza. An exotic made up bird on an utopian island. This is what is presented to us in the windows of fast food restaurants across cities in the western world.

The fastfood restaurant is at the same time a place where prejudice is challenged, a place of exploitations and a place of dreams. Exotic dreams of faraway places and exotic food, less exotic dreams of work, of safety and money, of establishing a new life, of financing a move back home, of providing a future for your family.

Today’s surging people form a connection with what those at modernity’s birth tried to understand in their time of rapid change and what this did with the experience of a firm and lasting identity.

A series of fragments from Virginia Woolf’s novel The Waves are woven together now and then, the suburbs and the inner city, elite and exclusion. The same thoughts, the same fears and hopes of rest and security tucked into the quagmire of change.

”You can not live outside of the machine for more than maybe half an hour.”

As a motorway noise of colliding sentences, a sea of competing statements, the voices form a sort of chorus, consistent in their search.

Relocating: Janne Lappalainen 4.8 – 27.8

July 27th, 2017 by Oksasenkatu


Janne Lappalainen: RELOCATING 4.8. – 27.8.2017
Avoinna to-su 13-18, Taiteiden yönä to 24.8. klo 18-22
Avajaiset to 3.8. klo 18-20, Tervetuloa!

RELOCATING -installaatio on kuvaus matkasta ja liikkeestä, jonka tavoitteena on paikan ja elintilan löytäminen. Liike, liikkuminen ovat elinehtoja elämän jatkumiselle välillä uhan tai pakon saattelemana. Teoksessa kuvataan liikkeen pysähtymistä viimeiselle raiteelle tuntemattoman eteen. Se tuo esiin elollisen ja kuolevan raja-aseman.

Mitä seuraa kun liike pysähtyy?  Teos on kuvaus tapahtumasta, jossa materiaalinen ja ei-materiaalinen eroavat toisistaan. Mustan ja pelottavan seinän lävistävä valonsäde on väylä uuteen. Teos avaa näkökulman, jossa liike ja oleminen jatkuvat erilaisessa muodossa. Taiteilijan mukaan tätä voidaan tulkita kahdesta eri näkökulmasta: eräänlaisena maanpäällisenä ylösnousemuksena, jossa ihminen löytää uuden elämäntarkoituksen, tai kuoleman jälkeisenä siirtymisenä uuteen olomuotoon.
RELOCATING on materiaalisin keinoin suunniteltu kuvaus ei-materiaalisesta. Teoksen materiaaleina on käytetty käsiteltyjä huonekaluja sekä video- ja valoteoksia. Teos on jatko-osa taiteilijan ”Jos tähdet olisivat Jumalia” – näyttelylle, joka esitettiin entisen Lapinlahden sairaalan ruumishuoneella ”Kammiossa” kesällä 2016. Installaatio-teoksessa käsiteltiin kuoleman odotusta.

Lisätietoja Siirtyneet-näyttelystä 045-6395579 tai jannepl@hotmail.com
Janne Lappalainen on Helsingissä asuva taiteilija ja työskentelee Osuuskunta Lapinlahden Tilajakamolla. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Keramiikka- ja lasisuunnittelun osastolta Taideteollisesta korkeakoulusta Helsingissä sekä sisustusarkkitehdiksi Metropolia ammattikorkeakoulusta Vantaalta. Hän on lisäksi opiskellut kuvanveistoa Hochschule für angewndte Kunstissa Wienissä. Hän työskentelee laaja-alaisesti eri kuvataiteen osa-alueilla, mutta on keskittynyt pääosin installaatioihin.
Paljon kiitoksia saamastani kannustuksesta ja avusta:
Paavo Pirttimaa, Urho Kähkönen, Sami Backman, Joshua Stein.


Janne Lappalainen: RELOCATING 4.8. – 27.8.2017

Open: Thursday–Sunday 1.00–6.00 pm, during the Night of the Arts 24.8. 6.00-10.00 pm
Exhibition opening: Thursday, 3.8., 6.00–8.00 pm

RELOCATING is an image of travel and movement, whose purpose is to find place and space for living. Movement and travel are an integral part of life. Movement and travel too sometimes take place under threat or duress. The work depicts motion that halts at the final step before the unknown. It highlights the boundary between living beings and death. What happens when motion stops? The work is an image of the moment in which material and immaterial diverge. The ray of light that pierces the black, disquieting wall is a pathway to the new. The work opens a perspective in which motion and being continue in a different form. According to the artist, this may be interpreted in two different ways: as a sort of earthly resurrection, in which man finds a new meaning of life, or as a transformation to a new state of being after death.
RELOCATING renders the immaterial by material means, including refashioned furniture, video and light art. The work is a sequel to the artist’s installation, If Stars Were Gods (Jos tähdet olisivat Jumalia), which was shown in summer 2016 at Kammio, the morgue of the former Lapinlahti
hospital. The work explored the expectation of death.
For additional information about RELOCATING, please contact Janne Lappalainen at +358-45-6395579 or jannepl@hotmail.com
Janne Lappalainen lives in Helsinki and works in an atelier at Lapinlahden Tilajakamo.

He completed his studies at the University for Art and Design in Helsinki with a Master of Arts at the Department of Ceramics and Glass Design. The artist also trained as an interior designer at Metropolia University of Applied Sciences in Vantaa.

He has studied sculpture at Vienna’s University of Applied Arts. Janne Lappalainen works in a wide variety of visual media with a focus on installations.
For their encouragement and help many thanks to:
Paavo Pirttimaa, Urho Kähkönen, Sami Backman, Joshua Stein.

Short Time, Long Distance: Mini film and video art festival

July 27th, 2017 by Oksasenkatu


Helsingin pienin lyhytelokuva- ja videotaidefestivaali

“Short Time, Long Distance” kokoaa neljään näytökseen lyhytelokuvia ja videoteoksia “ennen näkemättömistä” palkittuihin. Ne linkittyvät “lyhyen ajan” ja “pitkän etäisyyden”-teemoihin muodostamalla ajattomia kineettisiä poikkileikkauksia jossain poeettisen, eksistentiaalisen ja poliittisen välimaastossa.

Festivaali keskittyy teosten aikaa kestävään audiovisuaaliseen resonanssiin tuomalla ne esille vuosikymmenen aikahaarukassa vastoin yleistä festivaalipolitiikkaa, jossa esitettäväksi otetaan maksimissaan kaksi vuotta vanhoja teoksia. ”Short Time, Long Distance” -festivaalin tavoitteena on luoda kontakteja teosten, yleisön ja tekijöiden välille.

Short Time, Long Distance 29.-30.7. 2017 Klo 18-21
A mini festival for film and video art at Galleria Oksasenkatu 11


Taiteilijat / Artists:

Maira Dobele, Yassine Khaled, Markus Leppälä, Elina Oikari, Sanni Priha, Jaakko Ruuska, Tomasz Sekular, Antti Seppänen, Eeva Siivonen, Sakari Suuronen, Jerem Tonteri, Teo Tornberg ja Maria Viitahuhta.

I Näytös alkaa klo 18
-Toosh-war-ka’ma, 2,09’, 2016, ohj. Antti Seppänen
-Territorial Nervous System, 5’, 2010, ohj. Elina Oikari
-Rubbish Man, 4′, 2009, ohj. Yassine Khaled
-Sisämeri, Osat I-II, 14’, 2017, ohj. Marja Viitahuhta
-Radikaali, 14′, 2013, ohj. Sanni Priha
-Monitor Man, 10′ 2016, ohj. Yassine Khaled
kestot yht. 50 min
Keskustelua ja tauko yht. 40 min

II Näytös alkaa klo 19.30
-Frederico, 15′, 2017, ohj. Tomasz Sekular & Teo Tornberg
-Kylpyhuonemies, 10,30′, 2012, ohj. Markus Leppälä
-Uudestisyntymiä, 7,33′, 2009, ohj. Jerem Tonteri
-Valon lapset, 31′, 2008, ohj. Jaakko Ruuska
kestot yht. 65 min
Keskustelua 20 min
Tapahtuma päättyy ja galleria suljetaan klo 21.00


I Näytös alkaa klo 18.00
-Saareke, 3′, 2010, ohj. Sakari Suuronen
-Feed Me, Adults, 2,30′, 2015, oh. Maira Dobele
-ATLAS, 22′, 2015, ohj. Eeva Siivonen
-Road to Srebrenica, 9,40′, 2015, ohj. Markus Leppälä
-Le Temps de l’Escargot 20′, 2016 ohj. Elina Oikari
kestot yht. 58 min
Keskustelua ja tauko yht. 30 min

II Näytös alkaa klo 19.00

-Jäävuoren varjoon, 57′, 2009, ohj. Antti Seppänen
Loppukeskustelua n. 25 min

Festivaali päättyy ja galleria suljetaan klo 21.00

I Screening at 18
-Toosh-war-ka’ma, 2,09’, 2016, dir. Antti Seppänen
-Territorial Nervous System, 5’, 2010, dir. Elina Oikari
-Rubbish Man, 4′, 2009, dir. Yassine Khaled
-Inland Sea, Parts I-II, 14’, 2017, dir. Marja Viitahuhta
-Radical, 14′, 2013, dir. Sanni Priha
-Monitor Man, 10′ 2016, dir. Yassine Khaled
duration of the screening 50 min

Q&A and Pause 40 min

II Screening at 19.30

-Frederico, 15′, 2017, dir. Tomasz Sekular & Teo Tornberg
-Bathroom Man, 10,30′, 2012, dir. Markus Leppälä
-Rebirths, 7,33′, 2009, dir. Jerem Tonteri
-The Illuminous Ones, 31′, 2008, dir. Jaakko Ruuska

duration of the screening 65 min

Q&A 20 min

Screenings will end and the gallery closes at 21.00

SUNDAY 30.7.

I Screening at 18.00
-Saareke, 3′, 2010, dir. Sakari Suuronen
-Feed Me, Adults, 2,30′, 2015, dir. Maira Dobele
-ATLAS, 22′, 2015, dir. Eeva Siivonen
-Road to Srebrenica, 9,40′, 2015, dir. Markus Leppälä
-Le Temps de l’Escargot 20′, 2016 dir. Elina Oikari

duration of the screening 58 min

Pause/Q&A 30 min

II Screening at 19.30
-Iceberg Shadow, 57′, 2009, dir. Antti Seppänen

Q&A 25 min

Screenings will end and the gallery closes at 21.00