SILENCE, PLEASE: Yassine Khaled & Elina Oikari

July 20th, 2017 by Oksasenkatu

weboikari

8.-30.7. 2017

Ke-Pe 12-16 ja La-Su 13-18

Screening 28.7 & 29.7 at 18 -20:30, Tervetuloa!

Silence, Please tutkii pienen töölöläisen galleriatilan suhdetta taidemuseoon. Näyttelyssä jäljitellään yksinäistä käyntikokemusta suuressa klassisen taiteen museossa. Silence, Please hyödyntää OK11:n tilaa yhdistämällä siihen elementtejä barokista, antiikin Kreikasta sekä surrealismista. Näyttelyn tunnelma on klaustrofobinen vierailu unelmassa jostain suuresta. Yläkerran teokset yhdistyvät alakerran teoksiin ääniteoksen kautta, joka tuo kokonaisuuteen salaperäistä aavemaisuutta.

Yassine Khaled on Helsingissä asuva marokkolainen kuvataiteilija. Khaled työskentelee monialaisesti muun muassa veistostaiteen, installaation, performanssin, maalauksen ja liikkuvan kuvan parissa.
Hänen teoksiaan on esitetty kansainvälisesti useissa taidemessu-, festivaali- ja biennaalitapahtumissa, mukaan lukien: Supermarket Art Fair (2017), Tukholma, CMOOA -Collection’s Auction, Palace Es Saadi, Marrakech (2016), 1:54 Contemporary African Art Fair, Lontoo (2015), “Culture Vultures”, Dar Tazi-art festival, Fes, Marokko (2013), Biennale OFF 4 Marrakech (2012), Contemporary Art Fair of Africa and Mediterranean, Casablanca (2011) ja WEG WEG WEG (film program), Utrecht, Alankomaat (2011).
Khaled sai toisen palkintosijan vuoden nuorena taiteilijana Marokon kulttuuriministeriöltä vuonna 2014.

https://yassinekhaled9.wixsite.com/yassine

Elina Oikari on helsinkiläinen elokuvantekijä ja kuvataiteilija. Hänen lyhytelokuvia ja videoteoksia on esitetty useilla kotimaisilla ja kansainvälisillä elokuva- ja musiikkifestivaaleilla.
Oikari ohjannut seuraavat lyhytelokuvat ja videoteoksen kinokonsertteihin: Kasvojen vaihdos (2016) Outi Tarkiaisen sävellykseen, Myrskyn ääni (2016) yhdessä säveltäjä-muusikko Aino Eerolan sekä äänisuunnittelija Jyri Pirisen kanssa, Myrsky (2013) yhteistyö säveltäjä Mari Sainion ja kapellimestari Kaapo Ijaksen kanssa, Missing Tapes from a Highway Set (2012-2015) yhteisproduktio Olavi Louhivuoren ja hänen bändinsä Oddarrangin kanssa sekä Pelleas et Melisande, Part I (2011/2012) yhteisproduktio kahdella eri sävellyksellä, Sibeliuksen sävellys Dalia Stasevskan johdolla sekä Mari Sainion sävellys Kaapo Ijaksen johtamana.
elinaoikari.com

Wed-Fri 12-4 pm 
Sat-Sun 1 pm-6 pm

Screening 28.7 & 29.7 at 18 -20:30, Welcome!

Silence, Please explores the relation between a small gallery space in Töölö and an art museum. The exhibition recreates an experience of a lonely visit in a museum of classical art somewhere. Silence, Please utilizes the space of OK11 by combining elements of a baroque, Ancient Greece and surrealism in the space. It’s a reminiscence of a claustrofobic visit in a dream of something grand. The sound work combines the upstairs and the downstairs artwork with a sense of something secret and eerie.

Yassine Khaled is Helsinki-based Moroccan visual artist. Khaled uses various mediums such as sculpture, installation, performance, painting and video. His works has been represented internationally in several galleries, art fairs and biennales including: Supermarket Art Fair, Stockholm, Sweden (2017), CMOOA -Collection’s Auction, Palace Es Saadi, Marrakech (2016), Exhibition Laboratory, Helsinki (2016), 1:54 Contemporary African Art Fair, London (2015), GVCC, Casablanca (2012-2015), ”Luxures”, RonchauxRoom, Besançon, France (2014), Gallery Mohamed El Fassi, Rabat, Morocco (2011) and WEG WEG (film program), Utrecht, Netherlands (2011).
Khaled has been selected for the 2nd Prize for the Artist of the New Generation, Morocco in 2014.

https://yassinekhaled9.wixsite.com/yassine

Elina Oikari is a Finnish filmmaker and visual artist. She has directed several short films and video works which have been presented at several international film and music festivals.
She has directed the following short films and video works for film concerts: Change of Faces (2016) with the composition of Outi Tarkiainen, The Sound of Tempest (2016) with composer- musician Aino Eerola and sound designer Jyri Pirinen, The Tempest (2013) with composer Mari Sainio and conductor Kaapo Ijas, Missing Tapes from a Highway Set (2012-2015), co-work with Olavi Louhivuori and his band Oddarrang, and Pelleas et Melisande, Part I (2011/2012) film concert -production with two different compositions, compositions of Jean Sibelius and Mari Sainio.
elinaoikari.com

Anastasia Artemeva ja Steve Maher : LEVIATHAN

June 5th, 2017 by Oksasenkatu

leviathan

10.06. – 02.07.2017
Oksasenkatu 11, 00100 Helsinki

Auki To-Su 13.00 – 18.00
Avajaiset perjantaina 9.6 klo 18-21, Tervetuloa!

Anastasia Artemeva and Steve Maher : LEVIATHAN

10.06. – 02.07.2017
Oksasenkatu 11, 00100 Helsinki

Open Thu–Sun 13.00 – 18.00
Opening of the exhibition on Friday JUNE 9th, at 6–9 pm,

Leviathan

Leviathan ilmenee allegoriana kautta kirjallisuuden ja mytologian. Joissain taruissa se esiintyy  merten hirviönä, jättiläisenä kalana tai valaana, kun taas toisissa Leviathan kuvaa jotain joka alleviivaa maailmamme materiaalia, muuttuen itse maailmaksi sitä hotkimalla, ahmimalla.

Leviathan on Steve Maherin ja Anastasia Artemevan yhteisnäyttely, jossa galleria Oksasenkadun tilat on muunnettu fiktiivisen leviathanin ruuansulatusjärjestelmäksi sukeltaen syvälle gallerian ytimeen, kellaritilaan, jossa yleisö tulee kokemaan Leviathan-installaation valojen, äänen, tuoksun, kuvan ja esineiden kautta.

Leviathan

Throughout literature and mythology the leviathan re-occurs as allegory. In some tales it is a beast of sea, a giant fish or whale. In others it is an organisation, something which underpins the fabric of our world, engulfing it, consuming it, becoming a world itself.

Leviathan is a dual show concept by Steve Maher and Anastasia Artemeva, in which the gallery of Oksasenkatu 11 is re-configured as the digestive system of an imagined leviathan, delving deep into the depths of the galleries core, basement level, the audience will be immersed within an artwork installation through the arrangement of lighting, sound, scent, image and objects.

Steve Maher is a visual and relational artist from Limerick, Ireland based in Helsinki, Finland and working throughout Europe and North America. He is an independent researcher, writer, inventor and artist. Maher’s work takes place across many platforms with a keen focus on collaborative process and co-creation in socially informed work. Maher has been featured as part of several international biennales, conferences. Recently he represented Finland at the Moscow Biennale of Young Art 2016 and at STRP Biennial 2017 Eindhoven, he presented at Parson’s School of Design, New York and is the sole recipient of the Kieran Meagher legacy award.

www.stevemaher.net

Anastasia Artemeva is a Russian/Irish artist working and living in Helsinki. She earned a Master of Arts degree from Aalto University as well as a BA degree from Limerick School of Art and Design in Ireland. Artemeva studies interaction and creates a setting for it. She is interested in the codes of social norms and accepted truths, questioning transparency and exclusivity affected by socio-political, cultural and personal restrictions. Her recent international project Prison Outside brings together artists, researchers and criminal justice advocates across the world and is supported by the Kone Foundation.

www.anastasia-artemeva.com

Marko Timlin: AUDIBLE LIGHT

April 28th, 2017 by Oksasenkatu

AudibleLightBlog

06.05. – 28.05.2017

 

Avoinna to-su 13.00 – 18.00

Näyttelyn avajaiset perjantaina 5. toukokuuta klo 17-20. Tervetuloa!

 

_____-________-___–_______-_—-________–_—____–_-_______|_________

AUDIBLE LIGHT ||| lokeroi:

kineettinen ääni-installaatio, kokeellinen musiikki, tee-se-itse, vieraantunut teknologia, äänitaide…

AUDIBLE LIGHT on Marko Timlinin viimeisin taideteos, joka esitetään ensimmäistä kertaa toukokuussa 2017 Oksasenkatu 11:ssä. Se on laaja kineettinen ääni-installaatio, joka tuottaa ääntä suoraan valosta. Projektin alkuperäinen innoittaja oli Variophone, optinen syntetisaattori jonka kehitti venäläinen keksijä Evgeny Sholpo Leningradissa vuonna 1930.

AUDIBLE LIGHT muuntaa galleriatilan pohdinnan, tyyneyden ja rauhan tyyssijaksi. Suurikokoiset levyt pyörivät tasaisesti, tuottaen äänimaisemia jatkuvana virtana, kirjavien valokuvioiden valaistessa pimeää näyttelytilaa jossa äänen ja valon herkkä vuorovaikutus alkaa muistuttaa elävää organismia.

Pysähdymme,

kuuntelemme,

hengitämme,

venytämme…ajattomuutta…

__-___________-__________–__________|__-_____________-_—_____-______

Marko Timlin on äänitaiteilija, säveltäjä, esiintyjä sekä digitaalisten ja analogisten äänikoneiden rakentaja. Taiteilijana ja muusikkona hänen teoksensa koostuvat esityksistä itsetehtyjä soittimia hyödyntäen tai ääni-installaatioina ja multimedia-näytelminä.

Timlinin töitä on ollut esillä mm. Whitebox Galleryssa New Yorkissa, Sound&Sight -festivaaleilla Montréalissa, Kiasma-teatterissa Helsingissä, MIMstuudiossa Tallinnassa, Fylkingenissä Tukholmassa, Akusmata-äänitaidegalleriassa Helsingissä, Porin Taidemuseossa sekä Tampere Biennalessa.

www.timlin.de

Paljon kiitoksia:

Solomon Embafrash, fablab Aalto-yliopisto, Jani Purhonen, Ana Gutieszca ja Axel Patzak

Projekti on saanut tukea seuraavilta tahoilta:

Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Oskar Öflund -säätiö

– – – –

 

(EN)

06.05. – 28.05.2017

Open Thu–Sun 13.00 – 18.00

Opening of the exhibition on Friday May 5th, at 5–8 pm, Welcome!

 

_____-________-___–_______-_—-________–_—____–_-_______|_________

AUDIBLE LIGHT ||| file under:

kinetic sound installation, experimental music, DIY, alienated technology, sound art…

AUDIBLE LIGHT is Marko Timlin’s latest artwork presented for the first time in May 2017 in Oksasenkatu 11. It is a large-scale kinetic sound installation creating sound directly from light. This project was initially inspired by the Variophone instrument, an analog optical synthesizer developed by Russian inventor Evgeny Sholpo in 1930 in Leningrad.

AUDIBLE LIGHT turns the gallery space into a place of contemplation, tranquillity and calm. Big disks are turning gracefully producing continuously flowing soundscapes, vivid light patterns illuminate the darkened exhibition space and the delicate interplay between sound and light resemble a living organism.

We stop,

we listen,

we breathe,

we stretch…timelessness…

__-___________-__________–__________|__-_____________-_—_____-______

Marko Timlin is a sound artist, composer, performer and creator of digital and analogue sound machines. His artistic and musical work comprises concerts with self-made instruments, sound installations, and multimedia theatre plays.

His works have been presented amongst others at Whitebox Gallery New York, Sound&Sight Festival Montréal, Kiasma teatteri Helsinki, MIMstuudio Tallinn, Fylkingen Stockholm, Akusmata Sound Art Gallery Helsinki, Porin taidemuseo and Tampere Biennale.

www.timlin.de

Many thanks to:

Solomon Embafrash, fablab Aalto Yliopisto, Jani Purhonen, Ana Gutieszca and Axel Patzak

This project has been kindly supported by:

Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus and Oskar Öflund säätiö

 

Blänk – Milka Luhtaniemi, Terhi Nieminen, Joonas Siren & Jussi Suvanto

April 9th, 2017 by Oksasenkatu

17814523_1161394390654749_6633236736432279913_o

Esitykset gallerialla 13.4  klo 18 ja 14.4 klo 15, Tervetuloa!

Ihminen menee toiseen huoneeseen hakemaan jotakin, ei enää muista mitä on hakemassa. Kaksi esiintyjää ovat unohtuneena juuri hakemaan jotakin.

Esityksen aihe on ajatuksen katkeaminen. Mitä jos unohtamisen jälkeinen blänk onkin mahdollisuus vapautua? Mitä jos blänk on mahdollisuus keksiä uusia keinoja tuottaa todellisuutta ja hukata kiintopisteitä? Mitä jos voisimme päästä eroon sisäistetyistä mekanismeista vain vaihtamalla huonetta, unohtamalla, blänkkäämällä?

Työryhmä: Milka Luhtaniemi, Terhi Nieminen, Joonas Siren, Jussi Suvanto

Tila on valitettavasti esteellinen.

Kari Yli-Annala / Harhamala

April 9th, 2017 by Oksasenkatu

17626400_1154037981390390_5184362654800806552_n

to 6.4 – su 9.4, klo 13:00 – 18:00
Avajaiset keskiviikkona 5.4. klo 17:00 – 19:00

“…totuus ja oikea jonain luonnon lakina, jota on oikeutettu käsin
muovailemaan.”
– Irmari Rantamala: Martva (1909)

Sana ”harhama” tarkoittaa kimeeriä, yhteensulautumaa, kuvittelua tai harhaa. Antiikin mytologiassa kimeeri on olento, joka muodostuu leijonan, vuohen ja käärmeen osista. Kimeeri voi olla myös eläin, jonka geneettisessä koodistossa on mukana myös jonkin toisen lajin perimää. Biologiassa se on eliö, jolla on kaksi tai useampi geneettisesti erilaista solukantaa. Se ei ole kuitenkaan kahden lajin risteytys.

Harhama on myös Irmari Rantamalan, vuonna 1909 julkaistun samannimisen romaanin päähenkilön nimi. Rantamalan tapaan tuon Harhamala-näyttelyssäni yhteen eri rekisterien asioita yhdeksi kokonaisuudeksi, heijastellen oman aikani poliittista menneisyyttä ja nykyhetkeä. Jokainen aika ja poliittinen usko luo omat harhamansa. Toiset niistä kantavat hedelmää, toiset jäävät historian oudoiksi ehdotuksiksi tai momenteiksi. Jäljitän näitä harhamoita maalausten, esineinstallaation, äänen ja videon keinoin.

Sunnuntaina 9.4. esitän myös retrospektiivin videotöistäni WHS Teatteri Unionissa klo 15:00 – 19:00 (Siltavuorenranta 18, Helsinki). Tervetuloa!

Jos haluat lisätietoa tai vaikka haastattelun, soita 0504318898.

HARHAMALA (CHIMERALAND)
Kari Yli-Annala’s Harhamala in Oksasenkatu 11
Thu 6.4 – Sun 9.4. from 1pm – 6pm
Opening on Wednesday 5.4. from 5pm to 7pm.

“…the truth and rightfulness as a kind of natural law, which could be molded by hand.”
– Irmari Rantamala: Martva (1909)

The Finnish word “harhama” means a chimera. A chimera is a hoped thing which is illusory or impossible to achieve, a monstrous creature with parts from multiple animals, or a single animal organism with genetically distinct cells from two different zygotes.

Harhama is also the name of a character in Irmari Rantamala’s novel (1909) with the same name. Following Rantamala, I bring things from different registers together, reflecting the past and present. Every time and political belief combine their own chimeras and sometimes they are realised in the real world.
In my exhibition I use paintings, object-installations, sound and video to trace them.

On Sunday 9.4. I will present a retrospective screening of some my video works in WHS Theater Union, from 3pm –7pm (Siltavuorenranta 18, Helsinki).
Welcome!

If you want more info or an interview of these things, please call 0504318898.

Työ / Work : Jaana Kokko

March 2nd, 2017 by Oksasenkatu

08.03.–30.03.2017

Avoinna Ke–pe  13–17  La–su 12–17                                                                     Open Wed–Fri 13-17  Sat–Sun 12–17

Avajaiset tiistaina 07.03.2017 klo 17–20, Tervetuloa!
Opening of the exhibition on Tuesday March 7, at 5–8 p.m, Welcome!

ludmilla 002

Jaana Kokko, 2014. Printmaker Ludmilla Akulina.                                                    Inkjet Print, Size 95×47,5 cm.

Artist Talk/ Taideluento  Thursday 23.3.2017, 5–7 p.m. (in English)

Näyttelyni Työ / Work koostuu kahdesta gallerian ala-ja yläkertaan limittäin rakennetusta teoskokonaisuudesta. Teoksissa pohdin tilaa sekä yhteiskunnallisena, arkkitehtuurisena konstruktiona, että ihmisten välisenä suhteena, joilla molemmilla on sidos sekä henkilökohtaisen että yhteisen poliittiseen historiaan.
Mikä on tilan kehollistunut, yhteiskunnallinen rakenne ja millaista liikettä tuo usein arkkitehtonisesti rajattu ja historiaan luotaava tila tänään tuottaa?    Entä miten pidämme huolta tilasta joka jää meidän väliimme?

Kokeellinen dokumenttini Satama / Haven (2015, 28 min, Tallinna, Viro) on kiinnittynyt arjen yksinkertaisuuteen, politiikkaan naisen kehossa ja naisen työssä jälkisosialistisessa, nykyisessä uusliberalistisessa yhteiskunnassa. Elokuva saa alkunsa vuonna 1999 Tallinnan Kalasatamassa ottamistani mustavalkoisista valokuvista, jonka unelmana on rakentaa oma talo neuvostotehdasraunioiden tiilistä. (Myöhemmin kävi ilmi, että samaisessa paikassa ohjaaja Andrej Tarkovski kuvasi elokuvansa Stalker alun vuonna 1979).

Naisilla on useita rooleja, niin elokuvassa kuin todellisuudessakin. Elokuvan henkilöistä olen kuvannut muotokuvat, työhön tai perheeseen yhdistyen (2013-2017).

Gallerian yläkerrassa on muotokuvia helsinkiläisistä lastenhoitajista. Seitsemässä dokumentaarisssa muotokuvaparissa (2017) utopia ja leikki ovat osa ’jokaista päivää’ ja ovat osaltaan muuttamassa ymmärrystämme arjen politiikasta.

Jaana Kokko on helsinkiläinen kuva- ja mediataiteilija. Hänen teoksiaan on ollut viimeaikoina esillä mm. Joensuun Taidemuseossa (2017), Kino Sopruksessa Tallinnassa (2017), Tallinnan Taidehallissa (2016), Exhibition laboratoryssa Helsingissä (2016) ja Optica Center for Contemporary Art:issa Montréalissa (2016).

Kokko tekee taiteellista tohtorintutkintoa Aalto yliopiston Taiteen ja Suunnittelun korkeakoulussa ehdottaakseen jotakin siitä mitä poliittinen ja sosiaalinen nykytaiteessa voisi olla, Hannah Arendtin poliittisen tilan –ajattelun matkaan saattamana.

Suurkiitos työskentelyni mahdollistamisesta: Koneen säätiö, Avek, Visek, Vironniemen päiväkoti.

My exhibition Work / Työ consists of art works overlapping each other within the two floors of the gallery.
In the works I consider space as a social and architectural construct as well as a relation between people, both of which are approaches bound to the histories of the personal and the shared. What is the social, embodied structure of space and what kind of movement does its architectural limitations and historical reverberations create today? How do we take care of the social space between us?

The experimental documentary Haven / Satama (2015, 28 min, Tallinn, Estonia) draws on the simplicity of everyday life and the politics of a woman’s body and her work in a present-day post-socialist, neoliberal society. The film begins with black and white photographs that I took in 1999 in the fishing harbour of Tallinn, capturing a woman’s dream to build her own house out of bricks from the ruins of Soviet factories. (I found out only later that director Andrei Tarkovsky had filmed the opening scenes of his film Stalker in the same place in 1979).

Women play several roles in the film, as they do in reality. I have made portraits of each of the film’s protagonists in relation to their line of work or their family life (2013-2017).

On the second floor of the gallery, there are portraits of nannies working in Helsinki. Seven pairs of documentary portraits (2017) show how utopias and playfulness take part in the mundane and change our understandings of everyday life.

Jaana Kokko is a Helsinki-based visual and media artist. She has recently exhibited in Joensuu Art Museum (2017), Tallinna Kunstihoone (2016), Exhibition Laboratory Helsinki (2016) and the Optica Center for Contemporary Art in Montréal (2016).

Kokko is conducting an artistic doctoral degree at the School of Art, Design and Architecture at Aalto University in order to suggest something about the political and social in contemporary art, her research fuelled by Hannah Arendt’s thoughts on political space.

Many thanks for enabling my work: Kone Foundation, Avek, Visek, Vironniemi Kindergarten, Helsinki.

www.jaanakokko.com

Elina Vainio: DUGOUT

February 6th, 2017 by Oksasenkatu

elina-vainio-dugout-blog-sh

(FI)

näyttely Oksasenkatu 11 -galleriassa 10.-26.2.2017
avajaiset torstaina 9.2.2017 klo 17 – tervetuloa :)

–> avoinna to-su klo 11-17 <–

We have been so desensitized by a hundred and fifty years of ceaselessly expanding technical prowess that we think nothing less complex and showy than a computer or a jet bomber deserves to be called ”technology ” at all (…) as if paper, ink, wheels, knives, clocks, chairs, aspirin pills, were natural objects, born with us like our teeth and fingers.

  - Ursula K. Le Guin

Näyttelyn Dugout teokset käsittelevät maanalaista ja -päällistä kaivantaa, maansiirtoa, eroosiota ja pitkän aikavälin aikaa. Jäljittämällä näkymättömiä ja usein peruuttamattomia tapahtumasarjoja teokset alleviivaavat harhakuvia inhimillisestä valmiudesta kaikenkattaviin korjausliikkeisiin, mutta osoittavat elämän edellytysten kaventuessa myös mielikuvituksen ja kekseliäisyyden rajattomuuteen.

Näyttely on saanut tukea Koneen säätiöltä, Jani Purhoselta, Dan Davisilta, Matti Kuntulta ja Tiina Vainiolta.

 

– – – –
(EN)

 

exhibition at Oksasenkatu 11 gallery 10.-26.2.2017
opening on Thursday 9.2.2017 at 5pm – welcome :)

–> open Thu-Sun 11am-5pm <–

We have been so desensitized by a hundred and fifty years of ceaselessly expanding technical prowess that we think nothing less complex and showy than a computer or a jet bomber deserves to be called ”technology ” at all (…) as if paper, ink, wheels, knives, clocks, chairs, aspirin pills, were natural objects, born with us like our teeth and fingers.

  - Ursula K. Le Guin

The works in the exhibition Dugout deal with topics such as surface and underground mining, earthworks engineering, erosion and time in the long term. By tracing invisible and often irreversible processes, the works underscore our illusion of readiness for all-encompassing corrective measures, yet simultaneously point at the boundless imagination and resourcefulness when conditions for sustaining life get narrower.

The exhibition has been supported by the Kone Foundation, Jani Purhonen, Dan Davis, Matti Kunttu and Tiina Vainio.

Simo Saarikoski : Distant Voices, Still Lives

January 1st, 2017 by Oksasenkatu

wordpressdistant_kuva

07.01.-29.01.2017

Avoinna / Open: Ke-Su / Wed-Sun 14-18

Avajaiset / Opening:  Pe / Fri 06.01.2017 klo/at 17-19 Welcome!

”Distant Voices, Still Lives” on teoskokonaisuus, joka käyttää lainaa nimensä ja käyttää lähteenään Terence Daviesin klassikkoelokuvaa vuodelta 1988. Esikuvansa innoittamana se säilöö muistoja ja tutkii ajan kulumisen vaikutusta niiden merkitykseen. Millaisina muistamme elämän varrella kohdallemme osuneet ihmiset ja tapahtumat , sekä miten aika näitä muistoja muokkaa? Näyttelyn teokset eivät pyri nostalgisoimaan mennyttä, saati arvottamaan muistoja antamalla niille positiivista tai negatiivista latausta. Muistot vain ovat, ja näyttelyn yleisö kokee teokset omiin henkilökohtaisiin kokemuksiinsa peilaten. Näyttelyn teokset muodostavat  yhtenäisen installaatiomaisen kokonaisuuden, joka koostuu videosta, äänimaisemasta ja ajattomiksi säilötyistä akvarellimuotokuvista.

”Se virtaa. Älä kysy mikä. Ei ole aikaa.” (Paavo Haavikko)

Simo Saarikoski (s.1980) työskentelee laaja-alaisesti kuvataiteen eri osa-alueilla. Omalla nimellä työskennellessään hän tutkii teoksissaan aikaa ja sen ilmiöitä, sekä ihmisen vaikutusta ympäristöönsä. Saarikoski käyttää medioinaan videota, ääntä ja akvarellimaalausta, tai kaikki ne yhteen kietovaa installaatiota. Hän on tehnyt performansseja Suomen lisäksi myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa, osana Messiaaninen Visuaalisen Etiikan Tutkimuskeskus -ryhmää. Vuonna 2011 taiteen valtionpalkitussa T.E.H.D.A.S. -kollektiivissa hän on toteuttanut lukuisia projekteja ja näyttelyitä (mm. ”Live & Dead Art” Porin Taidemuseossa 2014), sekä toiminut performanssitapahtumakuraattorina (mm. ABYSS & PERF –festivaalit Porissa). Keväällä 2017 Saarikoski työskentelee Lademoen Kunstnerwerksteder  -residenssissä Norjan Trondheimissa ja kesällä 2017 hän osallistuu Porin kulttuurisäädön kuratoimaan ”Totuus Suomesta” julkaisuun ja näyttelyyn.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***

 

”Distant Voices, Still Lives” is an exhibition, based on the classic movie under the same name by Terence Davies. As in the movie, the exhibition preserves memories and explores the effect time has on them. How do we remember people and events from our past and how time shapes our memories? The artworks in the exhibition do not seek to evoke nostalgia of the past nor to evaluate memories in terms of positive or negative. Memories just exist and the viewers can approach them based on their personal experience. The artworks in the exhibition form a coherent installation-like entity, which consists of video, sound and watercolour portraits.

”It flows. Do not ask what. There’s no time.” (Paavo Haavikko)

Simo Saarikoski (b.1980) works extensively in different fields of visual art. In his works he explores time and it’s phenomena, as well as human impact on the environment. Saarikoski uses video, sound and watercolour painting as separate media or in the form of installations. He has presented performances with the group – Messianic Research Centre for Visual Ethics around Europe and US. With the state art price winner (2011), art collective – T.E.H.D.A.S. he has realized several projects and exhibitions (e.g. “Live and Dead Art” in Pori Art Museum, 2014) and worked as a performance art event organizer and curator in Pori. During the Spring 2017 Saarikoski will work in LKV-residency in Trondheim, Norway. In the Summer 2017 he will take part in the publication and the exhibition “The Truth about Finland”, curated by Porin kulttuurisäätö.

http://simosaarikoski.wordpress.com

 

Rock, Memphis, Red : Harri Laakso

December 20th, 2016 by Oksasenkatu

harrilaakso

A Memphis Event

All of this happens in Memphis on Wednesday 9th November, the day after the big election. The day is bright, not sunny in the usual way, but a day when the sun seems to burn without illuminating. It seems as if light itself has come out of hiding, this once offering itself in the clarity it provides.

Last night everything was divided, even the moon was a half-moon and there were no stars in sight. To my surprise none of the downtown bars were eager to follow the election on their screens, “keeping it light instead”. Finally I found a place, off the main street, where the bartender agreed to turn on the news channel, but with the sound turned low. Everything happened in a silence wrapped in the clamor of sports events from the other screens.

I walk along the quiet Mulberry Street heading for the National Civil Rights Museum. Two blocks away from the Lorraine Motel and the events of April 1968 I see a man emptying what looks like an old warehouse or a factory. He wheels out a worn filing cabinet with a hand trolley. I observe him for a while until he notices me, stops, and comes over to introduce himself: “Murphy George”. I’m not sure which is his first name, but hesitate to ask.

Murphy George tells me that he is emptying what used to be an old cosmetics factory. The factory had manufactured cosmetics and hoodoo supplies geared towards the African-American community during the segregation. He is clearing away everything and taking it to the company’s new location.

Murphy George is interested in my camera and tells me that he also likes to take pictures. On his phone he shows me photographs that he has taken of a bridge nearby. He says that the bridge is especially beautiful in the evening, because recently it has been fitted with new colored lights. He suggests that I go there, and on the way visit a famous dive bar called Earnestine & Hazel’s, which he says used to be a brothel and which is supposedly still haunted. He says that many films were shot there.

My encounter with Murphy George lasts for maybe ten minutes. Then I leave. I know absolutely nothing more about him. I have now told everything.

An event happens at a particular place and it happens everywhere.

Tapahtuma Memphisissä

Kaikki tämä tapahtuu Memphisissä keskiviikkona 9. marraskuuta, vaalien jälkeisenä päivänä. Päivä on kirkas, muttei normaalilla tavalla aurinkoinen. Tuntuu, että aurinko polttaa, muttei valaise. Aivan kuin valo itse olisi tullut piilostaan ja tarjoaisi kerrankin  itsensä omassa kirkkaudessaan.

Eilinen ilta oli jakautunut, jopa kuu oli puolikuu, eikä tähtiä näkynyt. Keskustan baareissa ei yllättäen lähes kukaan ollut innostunut seuraamaan vaalilähetyksiä televisioista. ”Pidetään tunnelma mieluummin valoisana”, sanoivat. Lopulta löysin paikan sivukadulla, missä baarimikko suostui laittamaan myös uutiskanavan päälle, ilman ääntä tosin. Kaikki tapahtui hiljaisuudessa, joka oli kääritty ympäröivien urheilulähetysten meluun.

Kävelen pitkin Mulberry Streetiä kohti National Civil Rights  -museota. Kaksi korttelia ennen Lorraine –motellia ja huhtikuun 1968 tapahtumia näen miehen, joka tyhjentää vanhalta varastolta tai tehtaalta näyttävää rakennusta. Hän kärrää ulos kulunutta arkistokaappia. Katselen häntä hetken, kunnes hän huomaa minut, pysähtyy ja tulee esittäytymään: ”Murphy George.” En ole varma kumpi on miehen etunimi, mutta epäröin kysyä.

Murphy George kertoo tyhjentävänsä rakennusta, jossa aiemmin toimi kosmetiikkatehdas. Tehdas oli valmistanut kosmetiikkaa ja hoodoo-tarvikkeita, joita se rotuerottelun aikana kaupitteli afroamerikkalaiselle väestönosalle. Hän kertoo vievänsä kaiken pois, yrityksen uuteen sijaintiin.

Murphy George on kiinnostunut kamerastani ja kertoo myös itse ottavansa valokuvia. Puhelimestaan hän näyttää minulle kuvia, joita hän on ottanut lähellä olevasta sillasta. Hän sanoo, että silta on erityisen kaunis iltaisin, koska siihen on hiljattain asennettu värikäs valaistus. Hän ehdottaa, että menisin käymään siellä, ja että matkalla vierailisin myös kuuluisassa baarissa jonka nimi on Earnestine & Hazel’s. Hän kertoo paikan olleen aiemmin bordelli ja että siellä edelleen kuulemma kummittelee. Hän sanoo, että siellä on kuvattu monia elokuvia.

Kohtaaminen Murphy Georgen kanssa kestää ehkä kymmenen minuuttia. Sitten lähden. En tiedä hänestä yhtään enempää.

Olen nyt kertonut kaiken.

Tapahtuma tapahtuu tietyssä paikassa ja se tapahtuu kaikkialla.

15657892_10154382727163752_648327242_o

15682593_10154382727078752_55403384_o

9.12 – 30.12.2016 – Wed – Sun 14-18 – Closed 24.12 & 25.15

Welcome!

 

 

 

JOSEFINA NELIMARKKA: Yet; predicted futurities tracked in poems

November 1st, 2016 by Oksasenkatu

josefina-nelimarkka_kutsu_ok11

TIHEYKSIÄ TULEVAISUUKSIEN LÄHETTYVILLÄ

Fyysinen ja virtuaalinen värin tila
A physical and virtual space of colour

4.11. – 27.11.16
Avajaiset / Vernissage: to / Thu 3.11. 18 – 20

To / Thu  17 – 19  Iltatee taiteilijan kanssa / Evening tea with artist
Pe / Fri    12 – 17
La / Sat    12 – 17
Su / sun   12 – 17

Tai sovittaessa / By appointment -> info@josefinanelimarkka.com

Yhteistyössä / In collaboration : Stereoscape Oy

www.josefinanelimarkka.com

TIHEYKSIÄ TULEVAISUUKSIEN LÄHETTYVILLÄ

Pitkin pituuspiiriä 60°10’35.2″ esittelee Josefina Nelimarkan viimeisimpiä märkiä maalauksia ja tekstejä. Uusi teoskokonaisuus on syntynyt valoherkkiä värejä, tähtien tähystystä ja märän maalauksen metodologioita yhdistelemällä. Väriprosessit ovat ajastettu ja linjattu astronomisiin tapahtumiin ja koordinaatistoon tallentaen sääsidonnaista tapahtumallisuutta silkin pinnalle. Suurikokoisten maalausten lisäksi kirjoitukset, valoheijastukset, pronssiobjektit ja muut teokset yhtä lailla ilmaisevat sattumallisuutta rinnakkaisuutena ja vastaavuutena. Jatkuvan virran alta löytyy tekstuaalisia vihjeita, aavistuksia ja uhkia matkasta, joka vielä ei edes alkanutkaan. Astuttuaan kelluttavaan väritilaan, potentiaalisuuteen, interaktiivisen virtuaalitodellisuuden avulla katsoja voi kurottaa kohti muinaista Argos Navis-tähdistöä. Fragmentit, dragonit ja ideaalit linkittyvät toisiinsa ja muodostavat jatkuvasti laajentuvan systeemikaavion näyttelyn liikkuessa fyysisen ja spekulatiivisen välillä.

Josefina Nelimarkka työskentelee yli maalauksen, tekstin ja tilan rajojen. Hänet tunnetaan värin materiaa, aikaa ja kieltä tutkivista teoksistaan, joissa taiteet ja tieteet sekoittuvat hetkellisiksi kokemuksiksi ja vuorovaikutuksellisiksi tiloiksi. Hän on valmistunut Kuvataiteen maisteriksi Royal College of Artin maalausosastolta Lontoossa heinäkuussa 2016 ja parhaillaan viimeistelee maisterin laajaa kirjallista työtä (In)activities, present, presence and presentation maalauksen kokemuksellisuudesta Kuvataideakatemiassa.

Viimeisimmät yksityisnäyttelyt ovat Between whiles that encounter kooten märän maalauksen prosesseja installaatioksi The Finnish Institute in Londonin tiloihin, interaktiivinen videoinstallaatio Precession (screensaver) muuttuen hetki hetkeltä Sinnessä Helsingissä aikaisemmin tänä vuonna ja jatkuva väri- ja lukuprosessi Wet painting impromptu osana Kuvan Kevät 15- lopputyönäyttelyä. Hänen teoksiaan ja kirjojaan on ollut esillä Helsingissä, Lontoossa ja Berliinissä paikkoina mm. Galleria FAFA, Ncontemporary, Lychee One, Centre for Recent Drawing, Flow Festival, OFFPRINT 15 / Tate Modern ja London Art Fair.

Yet; predicted futurities tracked in poems

Along a longitude of 60°10’35.2″ presents recent paintings and text-based works by Josefina Nelimarkka. She has produced a new body of work by using light-sensitive colour techniques and stargazing together with her wet painting methodologies. Colour exposures are timed with and aligned to astronomical events and coordinates, recording the Weather-dependent eventuality on a surface of silk. In addition to her large-scale paintings, the other wall-based works, writings, projections and bronze objects accordingly manifest coincidence not as a violation of the schema but as parallelism. Underneath the incessant flow, one finds textual clues and threats of the journey yet-to-be-taken. After stepping into the floating colour space – a potentiality –interactive virtual reality allows the viewer to gaze Argos Navis, an ancient constellation.

What shows is multiple durations, unconquered territories and confusion when pigments dissolve, words collide and routes divide into numerous ends; thoughts in motion are presented as futurities:  the unsettled is seen as a dynamic state of being. Fragments, dragons and Ideals link to one another and form a neverending diagram of praxis and poeisis by the artist as the exhibition oscillates between the physical and the speculative.

Josefina Nelimarkka works across painting, text and spatial configuration. Known for works investigating the materia, time and language of colour as a spatiality in which arts and sciences merge into fleeting experiences and interactive places, her practice is multidisciplinary and sitesensitive. She has graduated from MA Painting at Royal College of Art in London in July 2016 and currently concluding her MFA thesis (In)activities, present, presence and presentation about experientality in painting at Academy of Fine Arts in Helsinki.

Her recent solo exhibitions are Between whiles that encounter collecting wet painting processes as an installation at The Finnish Institute in London, an interactive video installation Precession (screensaver) processing moment by moment at Sinne in Helsinki earlier this year and a continuous colouring and reading process Wet painting impromptu as part of Kuvan Kevät 15 graduation show. Her works and books have been exhibited at Galleria FAFA, Ncontemporary, Lychee One, Centre for Recent Drawing, Flow Festival, OFFPRINT 15 / Tate Modern and London Art Fair among other galleries and sites in Helsinki, London and Berlin.