Archive for the ‘Tulevat / Upcoming’ Category

Elina Vainio: DUGOUT

Monday, February 6th, 2017

elina-vainio-dugout-blog-sh

(FI)

näyttely Oksasenkatu 11 -galleriassa 10.-26.2.2017
avajaiset torstaina 9.2.2017 klo 17 – tervetuloa :)

–> avoinna to-su klo 11-17 <–

We have been so desensitized by a hundred and fifty years of ceaselessly expanding technical prowess that we think nothing less complex and showy than a computer or a jet bomber deserves to be called ”technology ” at all (…) as if paper, ink, wheels, knives, clocks, chairs, aspirin pills, were natural objects, born with us like our teeth and fingers.

  - Ursula K. Le Guin

Näyttelyn Dugout teokset käsittelevät maanalaista ja -päällistä kaivantaa, maansiirtoa, eroosiota ja pitkän aikavälin aikaa. Jäljittämällä näkymättömiä ja usein peruuttamattomia tapahtumasarjoja teokset alleviivaavat harhakuvia inhimillisestä valmiudesta kaikenkattaviin korjausliikkeisiin, mutta osoittavat elämän edellytysten kaventuessa myös mielikuvituksen ja kekseliäisyyden rajattomuuteen.

Näyttely on saanut tukea Koneen säätiöltä, Jani Purhoselta, Dan Davisilta, Matti Kuntulta ja Tiina Vainiolta.

 

– – – –
(EN)

 

exhibition at Oksasenkatu 11 gallery 10.-26.2.2017
opening on Thursday 9.2.2017 at 5pm – welcome :)

–> open Thu-Sun 11am-5pm <–

We have been so desensitized by a hundred and fifty years of ceaselessly expanding technical prowess that we think nothing less complex and showy than a computer or a jet bomber deserves to be called ”technology ” at all (…) as if paper, ink, wheels, knives, clocks, chairs, aspirin pills, were natural objects, born with us like our teeth and fingers.

  - Ursula K. Le Guin

The works in the exhibition Dugout deal with topics such as surface and underground mining, earthworks engineering, erosion and time in the long term. By tracing invisible and often irreversible processes, the works underscore our illusion of readiness for all-encompassing corrective measures, yet simultaneously point at the boundless imagination and resourcefulness when conditions for sustaining life get narrower.

The exhibition has been supported by the Kone Foundation, Jani Purhonen, Dan Davis, Matti Kunttu and Tiina Vainio.

Hermanni Keko & Joonas Siren: Pyhäinjäännös / Residue of Sacred

Wednesday, March 9th, 2016

12819302_10154017607013724_3429891590235594012_o

Go find a treasure at 60°10’29.7″N 25°00’56.7″E
dig a bone up
or mud inside plastic
golden organ
man is a relic
and that is
how things are
so
that is
things are
is
are
at

Opening Thu 17.3. at 6 PM

Open daily 12-6PM

Last day of the exhibition Thu 24.3.

Carolin Koss: EMERALD GREEN

Thursday, February 25th, 2016

Koss-blog

An exhibition by Carolin Koss
03.03.-13.03.16
Tue-Sun 12-19

Opening: 03.03.16 at 18:00
Press conference: 03.03.16 at 14:00

EMERALD GREEN is a 3-channel video installation about a dystopian world, where nature has been rendered extinct, breathable air has gotten scarce and the sun has vanished due to exploitation of natural resources and human error. The focus is on 3 people who try to survive and escape into their subconsciousness in order to re-imagine and rebuild the contaminated world they live in.

The video installation is an imaginary reaction to real issues such as air becoming more and more polluted, water resources running dry, oceans accumulating tons of plastic waste, the human body degrading through processed food and an obscured force steering the fate of the world.

The three videos were realised over a period of 4 years in devoted collaboration with film students from Taik, filmmakers, artists and the support of AVEK, Suomen Kulttuurirahasto, Arts Promotion Center, Nygréns Stiftelse, Anita Snellman Foundation, Taik and Kuvataideakatemia.

CAROLIN KOSS (*1986) is a Helsinki based artist and filmmaker originally from Germany. Koss works with various mediums and often creates contemplative and aesthetic works, which explore the essence of humankind, dealing with sub-consciousness, instinctive behaviour and environmental issues. Her works recurrently have a dreamlike nature and captivate through symbolic language and stylised imagery. She completed her MFA degree at the Finnish Academy of Fine Arts in Helsinki in 2014. Her films and video works have been shown on various national and international exhibitions and film festivals e.g. in Norway, Sweden, Finland, Estonia, Latvia, Poland, Germany, Great Britain, Italy, Spain, Macedonia, Colombia and New York. She recently exhibited at Landscape-Metropolis environmental art festival at G11 gallery in Berlin, at Future Memories exhibition at Palazzo Ca’ Zanardi in Venice and at Liquid Cities exhibition at XY Atelier Contemporary Art Gallery in New York.

Suvi Nurmi: Ekfrasis – erään taidetilan historia

Tuesday, February 9th, 2016

12622349_822891891171669_3319002358149501039_o

17. – 28.2.2016.
Avoinna ti-su klo 12-18.

Tervetuloa avajaisiin ti 16.2. klo 18-20!

Oksasenkatu 11:n persoonallisen galleriatilan ottamisesta taiteen käyttöön tulee kuluneeksi nyt tasan 20 vuotta. Kuvataiteilija Suvi Nurmen yksityisnäyttely pureutuu tilaa koskeviin muistoihin ja mielikuviin.

Vuonna 1996 tilassa aloitti toimintansa kulttimaineeseen kohonnut galleri leena kuumola, joka suosi kokeellista video- ja tilataidetta ja tarjosi taiteilijoille ilmaiset näyttelytilat ensimmäisenä galleriana Helsingissä. Samaa tinkimätöntä, epäkaupallista linjaa on jatkanut tilassa nykyään toimiva, taiteilijaryhmän vapaaehtoisvoimin pyörittämä Oksasenkatu 11. Välissä tila toimi hetken aikaa Kuvataideakatemian galleriana.

Kun Suvi Nurmi kutsuttiin pitämään yksityisnäyttely Oksasenkatu 11:ssä, hän otti lähtökohdakseen tilan värikkään historian ja etenkin ihmiset tapahtumien takana. Nurmi haastatteli yli kahtakymmentä henkilöä, joille tila oli tavalla tai toisella tuttu. Erityisesti taiteilijaa kiinnosti se, miten eri tavoin galleriatilan fyysiset puitteet sanallistettaisiin, kun apuna olisivat pelkät muistot ja mielikuvat.

Haastattelumateriaalia kertyi yli 15 tuntia. Mukana oli tilan entisiä ja nykyisiä pyörittäjiä, oman näyttelynsä Oksasenkadulla joskus pitäneitä taiteilijoita sekä satunnaisia näyttelyvieraita. Eräs haastateltavista oli työskennellyt tilassa 1990-luvun alkupuolella, kun siinä toimi antikvariaatti. Jututettavaksi pääsi myös Oksasenkatu 11:n entinen isännöitsijä, joka pystyi raottamaan talon historiaa 1950-luvulta saakka.

Viisi vuotta sitten Kuvataideakatemiasta valmistuneen Suvi Nurmen taiteesta tekee poikkeuksellista se, että hän työskentelee kuvataiteilijana sanojen keinoin. Myös tällä kertaa teksti on pääosassa niin kirjoitetussa kuin puhutussakin muodossa. Tässä näyttelyssä taiteilija kuitenkin laajentaa ilmaisuaan kuvallisempaan suuntaan, sillä yhtenä teoksena nähdään haastateltujen piirtämistä pohjapiirroksista muodostuva animaatio.

Näyttelyn nimi ”Ekfrasis” merkitsee kirjallisuudentutkimuksessa taideteoksen kuvailua sanojen keinoin. Käsite on toisinaan laajennettu tarkoittamaan myös muiden kohteiden, kuten rakennusten ja tilojen sanallista kuvausta.

Lisätietoja:
Suvi Nurmi, 0503801089 / nurmisuvi@gmail.com / http://suvinurmi.webs.com/ / https://www.facebook.com/nurmisuvi/

Lauri & Jenni Luhta: Besoins

Sunday, January 24th, 2016

besoins

Lauri & Jenni Luhta / Besoins – Uusia kuvia ja ääniä

Näyttely avoinna 3.2-14.2.2016, ke-su klo 12-18
Tervetuloa avajaisiin 2.2 klo 18-20!
Yleisöopastus su 14.2. klo 14:00

Besoins on Lauri ja Jenni Luhdan uusi kuvaa ja ääntä yhdistävä näyttelyteos. Teos rakentuu seinille ripustetuista digitaalisista tulosteista ja tilassa soivista äänistä, jotka kokonaisuutena täyttävät koko Oksasenkatu 11 -gallerian kaksikerroksisen tilan. Äänet ovat Laurin ja kuvat Jennin tekemiä. Osuudet on toteutettu niin, että ne voitaisiin esittää erillään, mutta niin ei tehdä. Besoins rinnastaa kuvan ja äänen, koska niiden aihe on havaittavasti yhtä. Koska aihe on havaittavasti yhtä, kuva ja ääni eivät tyhjennä toisiaan, vaan lujittavat otettaan vastaanotossaan. Besoins on näyttely joka kutsuu astumaan sisään, kulkemaan läpi ja tulemaan ulos, kukin tarpeidensa mukaan.

Lauri Luhta (s. 1980) on helsinkiläinen live- ja mediataiteilija, tapahtumien järjestäjä, arkistoija, humanisti, teologi ja olemisen vartija. Jenni Luhta (os. Markkanen, s. 1986) on helsinkiläinen kuva-, performanssi- ja moraalinen taiteilija. Lauri ja Jenni Luhta ovat työskennelleet yhdessä vuoden 2015 alusta lähtien. Yhteistyö on käsittänyt näyttelyitä, ääniesityksiä, esitettyä filosofiaa, performansseja ja performanssitapahtumia.

*******

Lauri & Jenni Luhta / Besoins – New images and sounds

exhibition open 3.2.-14.2. 2016, wed-sun 12-18
opening 2.2. 18-20 Welcome!
Guided tour sun 14.2. at 14:00

Besoins is the new exhibition work of Lauri and Jenni Luhta combining image and sound. The work consists of digital prints displayed on walls and sounds played in rooms, which, as a complete entity, fill the whole two-level space of Oksasenkatu 11 gallery.
Sounds are made by Lauri and pictures by Jenni. These portions are realised in such a way that they could well be presented separately, but that is not what is done here. Besoins juxtaposes image and sound, because their subject matter is perceptibly the
same. Because the topic is recognizably one, the image and the sound do not deplete each other, but instead strengthen their hold as they are received. Besoins is an exhibition that invites to step inside, pass through and come out, according to one’s needs.

Lauri Luhta (b. 1980) is Helsinki-based live and media artist, organizer of events, archivist, humanist, theologian and custodian of being. Jenni Luhta (nee Markkanen, b. 1986) is Helsinki-based visual, performance and moral artist. Lauri and Jenni Luhta have worked together since the beginning of 2015. Their collaboration has entailed exhibitions, sound performances, performed philosophy, performance art and performance events.

Daniel Moreira and Rita Castro Neves: LAKING

Saturday, December 26th, 2015

Laking_fb

Opening and artist book launch: 31st December from 18h till 22h.
31.12.2015 – 17.1.2016 | Thursday til Sunday | 2pm-6pm

Laking is the first collaborative exhibition by Portuguese artists Daniel Moreira and Rita Castro Neves, following an invitation by Oksassenkatu 11 artist-run gallery, in Helsinki, Finland. This invitation immediately raised questions about what it means to produce work in collaboration, with its dilution of authorship, the idiosyncrasies of different mediums of representation – drawing, photography, video, and the possibility of occupying a space between spaces of representation.

The experience of staying in a traditional Finnish summer cottage by the lake, by nature an idealized site, was the visual and emotional trigger for this new body of work. Anchored in real images from Finland and Portugal, we have been constructing a metaphorical space which explores the theme of landscape and its modes of representation. Thinking about the internalization of the idea of an exterior landscape (or is it the externalization of the idea of an interior landscape?) and referencing Caspar David Friedrich in general and the ruchenfigur in particular, the group of images in this show composed by photographs, drawing and vídeos, question the observer into discovering a place that is constructed from two places. Certainly not an hybrid, but imagined, who knows utopian.

The duplicity or polarity present in the project (lake-land, Portugal-Finland, drawing-photography, interior-exterior, container-contained, matter-contour, day-night, ice-earth, Daniel-Rita) is constantly opposed by the idea of a visceral aquatic fusionism.

As with relationships, to understand a lake, demands this double acceptance of fusion and dillution, and individuality.
The lake´s componentes such as algae, stones, animals, boats… are integrated and fused under one concept. But if it is true that all the elements form the lake and participate of it, they still keep their form and original nature, their individuality.The title of the exhibition Laking, plays with the words Lake and Lacking, in a new verb to lake. The idealized idea of a lake where in fusion we become one, always including the understanding of the impossibility of its full realization.
Laking, a verbal form that didn’t exist but now does.

(more…)

Egle Oddo & Timo Tuhkanen: H i n t e r l a n d s

Sunday, November 29th, 2015

Hinterlands_Oddo_Tuhkanen-2

Open Call III

5.12 – 20.12.2015
Open Wed-Sun 14-19
Opening on Friday 4.12 at 17:30 – 20:00, Welcome all!

There is a spot between the earth and the moon, and when you play a specific sound frequency you are transported away and disappear.
When you come back you hold an unknown object in your hands. The object is somewhat familiar to known objects, but its substance and ultimate identity are unknown.
The first to travel was Saint Olga, who came back after two years holding something like a seashell; it contained a mass of unknown information advancing the exploration of space. After her many others have been leaving. The project has been going on for several decades now. A space ship has been constructed around that spot. Waiting for those who return are those that never left; they tried to go but for some reason did not make it.
Only fragments of objects reappeared, new things for us to decipher.

Rule One: One entity per ride; no teams, no couples.

Rule Two: No artificial intelligences; whatever’s out there won’t stop for a smart machine, at least not the kind we know how to build.

Rule Three: Recording instruments are a waste of space; they always come back blank.

(from Hinterlands script for the exhibition)

OK 11 has been studied as a film location. Viewing its itinerary the authors have written a script inspired by William Gibson’s novel Hinterlands. During the building of the exhibition the script is played and filmed at the gallery.

The display at OK 11 consists of elements introduced in the space either preliminary or residual to the filming.

Practically filming has been used as a method for the production of the space.  The narrative is presented as residual of the cinematic action. The mental text, experienced in the itinerary of the exhibition forms the cinematic artifact.

Ella Tahkolahti: KESKIÖ

Thursday, October 8th, 2015

Keskiö_digiflyer_uus

Lauantaina 10.10. Oksasenkatu 11 galleriassa aukeaa Ella Tahkolahden näyttely Keskiö.

Ella Tahkolahti (s.1981 )on valmistunut Kuvataideakatemiasta 2010. Tahkolahti on kuvataiteilija ja Oksasenkatu 11 -työryhmän jäsen. Hän työskentelee installaation ja performanssin parissa.
Viimeaikaisissa installaatioteoksissaan Tahkolahti on tutkinut tilan, kuvan ja katsojan suhdetta. Presentaation ja representaation eroa. Kolmiulotteista ja kaksiulotteista. Peiliä ja valoa. Luolaa. Mustaa neliötä. Neliötä. Asioiden ja maailman keskiötä.

Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto

Ella Tahkolahti: HUB

oct 11th -nov 1st 2015
opening sat oct 10th at 4-6 pm
opening hours wed- sun at 1-6 pm

On saturday October 10th at Oksasenkatu 11 gallery opens Ella Tahkolahtis exhibition Hub.

Ella Tahkolahti (born 1981) graduated from Finnish Academy of Fine Arts in 2010. She works with installation and performance and is a member of Oksasenkatu 11 group.
In her recent installation work Tahkolahti has been studying the relation between space, image and spectator. The difference between presentation and representation. The three-dimensional and the two-dimensional. Mirror and light. The cave. The black square. Square. The hub of things and the world.

The exhibition was supported by Finnish Cultural Foundation Uusimaa Regional fund

Mikko Itälahti ja Mari Vuolanto: Aika ei kulu – se kasautuu maisemaan

Sunday, September 13th, 2015

mikkoitalahti

16.9. Näyttely aukeaa, yleisö on tervetullut seuraamaan teosten valmistumista.

keskiviikko 23.9. valmiin näyttelyn avaiset klo 18-20

perjantai 2.10. näyttely on viimeistä päivää avoinna.

Galleria on avoinna ke-su 12-18 – tervetuloa!


Maisema on sekä havainnon kohteena oleva ympäristö että sen kuva. Maiseman kuvat hallitsevat käsityksiämme maisemasta ja luovat ennakko-odotuksia suhtautumisessamme esteettiseen ympäristöömme. Perinteinen maisemakuva korostaa maiseman visuaalista ulottuvuutta, asettaa katsojan tarkkailijaksi ja jähmettää maiseman osaksi sosiaalisia käytäntöjä ja valtasuhteita.

Maisema ei kuitenkaan ole vain se, mikä kuvaksi eristetään ja kehystetään. Laajasti käsitettynä se on koko ympäröivä maailma, joka koetaan kaikilla aisteilla. Se on syvästi kulttuurinen käsite. Mielimaisemamme ilmentävät suhdettamme fyysiseen ympäristöön ja käsityksiämme siitä. Niihin heijastetaan inhimillisiä merkityksiä, jotka kertovat niin identiteeteistä kuin arvomaailmastakin.

Näyttelyn tarkoituksena on törmäyttää erilaisia näkökulmia ihmisen ja hänen ympäristönsä suhteen tarkastelussa. Kahden tekijän erilaiset lähtökohdat saattavat yhteen taiteen ja tutkimuksen tapoja nähdä luonnon ja kulttuurin vastakkainasetteluun liittyviä ongelmia.

Kokonaisuus on gallerian tilaan toteutettava installaatio, joka rakentuu näyttelyajan kuluessa valokuvien ja tekstien ympärille. Se on samalla avoin tila, johon kutsumme myös yleisöä osallistumaan tekemällä ja keskustelemalla.

MIKKO ITÄLAHTI on ihmismaantieteilijä ja ympäristövalokuvaaja, jota kiinnostaa valokuva paikkakokemuksen tutkimusmenetelmänä. Hän on erityisesti kiinnostunut muuttuvasta aistimellisis-visuaalisesta kokemusympäristöstä lähtökohtana kulttuurimme kriisiytyneen ympäristösuhteen, ja sen vielä mahdollisten parannuskeinojen, ajattelulle. Itälahtea inspiroi muun muassa niin sanottuun oliokeskeiseen ontologiaan (Object Oriented Ontology) ja Felix Guattarin Kolmeen ekologiaan sisältyvä ajatus siitä, että luonnon ja kulttuurin mieltäminen toisistaan erillisinä on itsessään osa ongelmaa – ekologinen kriisi on yhtä lailla kulttuuris-yhteiskunnallinen kriisi, jonka ratkaisu vaatii paitsi uudenlaisia yhteiskunnallisia ajattelumalleja, myös uudenlaisia ympäristöesteettisiä ihanteita.

Mikko Itälahti on valmistunut kulttuurimaantieteilijäksi Helsingin yliopistosta v. 2012. Tällä hetkellä hän työskentelee väitöstutkijana Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun valokuvataiteen osastolla. Hänen väitöstutkimuksensa käsittelee Suomen rautateiden muuttuvaa maisemakokemusta ja valokuvakulttuuria yhteiskunnan laajemman ympäristösuhteen ilmentäjinä, sekä tutkii valokuvaan perustuvan aktivistisen tutkimusotteen mahdollisuuksia vastustaa kokemuksellisen ympäristösuhteen heikkenemistä teknologisen kehityksen myötä.

MARI VUOLANTO on kuvataiteilja, ja työskentelee pääasiassa maalauksen ja piirustuksen keinoin. Hän käsittelee teoksissaan kuvien merkityksiä ja kuvaa kokemusta, jossa materiaalinen ja symbolinen tulevat näkyviksi samanaikaisesti. Hän pohtii erilaisia jaotteluja, joita ihmisen ruumis voi ilmentää: kulttuuri ja luonto, järjestys ja kaaos, järki ja vaisto. Hänen työskentelynsä taustalla on ajatus, että ruumiilla on perustavanlaatuinen tehtävä kulttuuristen prosessien kehittymisessä ja sosiaalisessa organisoitumisessa. Tämä on ilmeistä primitiivisissä kulttuureissa, joissa ruumis on kaikkien sosiaalisten käytäntöjen ytimessä, mutta se on totta myös meidän yhteiskunnassamme.

Vuolanto pyrkii asettamaan dialogiin aiheita ja viittauksia, jotka ovat maagisen ja rationaalisen välissä, eivätkä muuten kohtaisi. Vaikka teoksia ei ole tarkoitettu vastaukseksi mihinkään ajankohtaiseen todellisuuteen, etsii hän vuoropuhelua ajan ja historian kanssa tavoitellen ruumiillisen kokemuksen ulottuvuuksia. Hän on valmistunut Lahden Taideinstituutista vuonna 2000 ja opiskelee parhaillaan Turun Taideakatemiassa soveltavan taiteen koulutusohjelmassa.

www.cargocollective.com/marivuolanto

Gregoire Rousseau: SUPERPOSITION

Thursday, August 20th, 2015

gregWWW

29/08-13/09/2015
Open from Wednesday to Sunday, 12-6pm
and Monday 07/09, 12-5pm

Welcome to opening on 28/08 6pm-8pm at Oksasenkatu 11 gallery.

“Superposition” exhibition originates from Quantum physics field. According to this theory, any given physical situation may be defined as superposition of different states all happening at the same time. The superposition reduces then to a single state becoming what we interpret as our reality.

The exhibition relates to this concept from the formal stand. An object possesses a specific function, form and volume, and visual representation. The works explore, or experiment with the relation between the function of an object, defined by its social usage, and its images as an alienated representation of the object.

My artistic practice involves electronic and electricity as a language to produce artworks; beginning in audio performance since 1999 when I designed a modulation of square wave oscillators: “green box”. Electricity, a very specific form of energy, be grasped; we can only experience manifestation of electricity; light, heat, sound, motion and sound.

“Superpostion” operates as an act of transformation, a sculptural process talking electricity.

 

Printed Circuit Board images in collaboration with Jarkko Räsänen.

Structure and material expert: Felipe Carvalho.
3D modeling expert: Gabriel De La Cruz
Electronic assistant: Daniel Urly.

Gregoire Rousseau.