ARKINEN HYSTERIA

ARKINEN HYSTERIA

Arkinen hysteria tekee temaattisen katsauksen vuoden 2009 lopun suomalaiseen nykytaiteeseen. Näyttely koettelee tavanomaisuuden rajoja. Arkinen hulluus näyttäytyy teoksissa kierrätysmateriaalien kautta. Eilinen ja huominen kohtaavat, luonto ja luonnottomuus, musta ja valkoinen sekä vakavuus ja huono huumori kulkevat perätysten.

Näyttelyn on koonnut KuM Pasi Rauhala.

Avajaiset 9.9. klo 18-20, Tervetuloa!
Näyttely on auki 10.9. – 27.9.2009

To-Su klo 13-18, Ma-Ke suljettu!

Ilmainen sisäänpääsy!

Lue lisää http://www.pasirauhala.com

Tags: ,

2 Responses to “ARKINEN HYSTERIA”

  1. Pasi Rauhala Says:

    Olin sunnuntaikävelyllä Töölössä ja sattumoisin huomasin kadulla joltakin pudonneen nahkahansikkaan. Olin kumartua sitä nostamaan kunnes huomasin niitä muutaman metrin päässä useita lisää. Katsoin tarkemmin ja edessäni oli tila, jonka ovessa luki Oksasenkatu 11. Näytti hauskalta, joten astelin varovasti sisään. Näyttelyn valvoja tervehti takahuoneesta yli-innokkaana, aivan kuin olisi odottanut tuloani tyhjässä galleriassa koko päivän. Katselin hetken ympärilleni ja näin vain lisää noita hanskoja. Oli siellä jotain muutakin, joku propelli seinällä ja matkalaukku ja ehkä joku maalauskin. Olin jo poistumassa tilasta, kunnes valvojasetä ystävällisesti huudahti, että näyttely jatkuu alakerrassa.

    Ennen alakertaa galleriassa on pieni keittiötila, jonka jääkaappi oli unohtunut auki. Huomautin asiasta näyttelyn valvojaa, jolloin hän opasti kurkkaamaan sisälle. Sisällä oli vanhoja pulloja täynnä jotakin valkoista. En halunnut tietää enempää. Jääkaapin päälle oli sijoitettu vanha lankapuhelin, jonka tarkoitus jäi myös hämärän peittoon.

    Jyrkät kierrerappuset veivät gallerian alakertaan, jossa ensimmäisenä seinällä näin roikkuvan käytettyjä naisten sukkahousuja. Sisäinen feministini heräsi ja huudahdin mielessäni vallankumoushuutoja. Kurkkasin vielä rappusten alle ja löysin sieltä kaksi naisen kuvaa valaistuissa kehyksissä. Heidän edessään oli lautasilla jotakin epämääräistä. Yhdessä on selvästi kynsiä ja toisessa jotakin karvoja, kolmannesta en päässyt jyvälle. Karvojen päällä oli myöskin jonkun pienen petoeläimen pääkallo. Kaiken kukkuraksi pakkaa hämmensi laavalamppu. Aika hämmentävä alttari oli jollakin tullut mieleen rakentaa. Jatkoin eteenpäin. Hämärällä käytävällä Michael Jackson lauloi rakkaudesta ja ison kasettiläjän päällä pyöri ihmeellinen siimavalolamppu. Tunnelma oli aika outo. Liikahdin ja yllättäen takanani syttyi valo, joka valaisi patterin päällä olevan kankaan. Kangas peitti selvästi sisäänsä jotakin, kunnes muistin nähneeni tämän ennenkin. Taidehallissa Surrealismi näyttelyssähän tämä jo oli! Man Rayn joku mikä lie kenen arvoitus tai jotain. Muistin vain että se oli jotenkin arvokkaamman näköinen, tämän oli niin jotenkin – arkinen.

    Kellarista löytyi vielä yksi huone kaiken takaa. Se oli aika iso, ehkä koko galleria isoin tila. Ihmettelin kun se oli jätetty lähes pimeäksi. Ainoastaan pieni strobovalo valaisi sitä. Suunnistin valoa kohden ja hätkähdin. Näin ensin kulman takana jalan, sitten toisen ja sitten kokonaisen – hevosen. Tai miksikä sitä nyt sanotaan sellaista, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi hevonen. Tämä oli vaan sitä toisinpäin kuin normaalisti. Hevosen pää ja naisen vartalo. Vähän aikaa tätä ihmeteltyäni kiersin vielä tilan keskellä olevan romuläjän ympäri miettien sen tarkoitusta. En kuitenkaan keksinyt mitään järkevää selitystä ja ajattelin sen luultavasti olevan vaan sitä itseään, eli romuja. Tilan takaseinällä oli myös sinne unohtuneet tikkaat, joten en yhtään ihmetellyt vaikka nuo romut olisivatkin vaan romuja. Ehkä tila on normaalisti varasto ja nyt taiteilija halusi ottaa sen käyttöön tätä hevosnaista esitelläkseen siellä.

    Poistuin alakerrasta ja huohottaen nousin jyrkät rappuset vielä ylös. Kiitin näyttelyn vahtia ja olin poistumassa, kunnes ystävällinen herrasmies kysyi kävinkö takahuoneessa asti. Sanoin käyneeni. Kunnes hän lisäsi, että huomasinko siellä sellaisen valoympyrän seinässä? Huomasin, vastasin. Katsoitko sinne? En, vastasin. No siellä olisi ollut vielä sellainen pienoismaailma jos kiinnostaa? valvojamies jatkoi. Mietin kahdesti viitsinkö nuo portaat vielä kiivetä ja lupasin miehellä tulla joku toinen päivä uudestaan. Mitäs eivät olleet vaivautuneet teoslistoja tekemään. Siitäpähän saivat.

  2. Pasi Says:

    Kiitos rakentavasta palautteestanne, välitän lähettämäsi viestin myös näyttelyn valvojalle tiedoksi. Oikaistakseni hieman oivallista tulkintaanne näyttelystämme, haluan korjata hieman muutamaa väärinkäsitystänne näyttelystä:

    Alakerran pimeä huone ei ole varasto. Siellä oleva epämääräiseltä näyttävä kasa laatikoita on osa näyttelyn installaatiota ja se pitää sisällään kaikki näyttelystä karsiutuneet teokset. Halusin kuraattorina näyttää kuinka suuresta määrästä teoksia näinkin pieneen näyttelyyn lopulta teokset valikoituvat. Paljon hienoja teoksia jouduin karsimaan pois kokonaisuuteen sopimattomina. Tästä anteeksipyyntöni taiteilijalle! Laatikko läjällä on myös toinen merkitys, se peittää taakseen mm. pienen yllätyksen jonka paljastaminen tässä veisi koko jutulta pointin. Luultavasti myös siksi näyttelyn valvoja on kehoittanut Teitä tutustumaan valoreikään seinässä, koska siinä samassa yhteydessä yllätyskin ehkä paljastuisi. Tikapuut kellarissa ovat myös tarkoitukselliset. Valoreikä kun on sen verran korkealla, että sinne kurkistaakseen on tikkaita uskallettava käyttää. Teos valoreiässä edustaa koko näyttelyn parhaimmistoa ja todella kehoitan sinua vielä harkitsemaan toista käyntiä Galleriassa!

    Yläkerrassa on lisäksi bonusteoksena Possujuna, joka ottaa kantaa ajankohtaisena vellovaan sikainfluenssaepidemiaan. Teos vain on niin ikävän kuuloinen, että valvoja ei sitä ilmeisesti pidä päällä kuin satunnaisesti. Joten, jos Te satutte vielä menemään uudelleen Galleriaan, pyytäkää valvojalta nähdä Possujuna! Se on aika hauska se!

    p.s. Jos Michael Jackson masentaa käytävällä, on Teillä lupa vaihtaa soittimeen toinen kasetti!

Leave a Reply