Kati Roover: Layers & Hermanni Saarinen: Näkymä

banner_katihermanni(1)

8.6.-1.7.2018

KATI ROOVER: LAYERS &
HERMANNI SAARINEN: NÄKYMÄ
8.6.-1.7.2018

Avajaiset 7.6.2018 klo 17.00-19.00
Lämpimästi tervetuloa!

Ti-Pe 14.00-18.00
La-Su 12.00-16.00
Oksasenkatu 11, 00100 Helsinki

KATI ROOVER: LAYERS

Magenta on ”ylimääräinen” spektrinen väri, sitä ei löydy näkyvän valon spektristä. Sen sijaan se on fysiologisesti ja psykologisesti havaittavissa punaisen ja violetin/sinisen valon seoksena, vihreän puuttuessa siitä kokonaan.

Kemisti William Henry Perkin patentoi purppuran värin, mauveiinin vuonna 1856. Perkin löysi värin sattumalta, kun hän oli kehittämässä malarian torjuntaan kiniinin synteettistä vastinetta, joka levisi ympäri maailmaa kolonialismin sivutuotteena. Mauveiinin värin luominen johti koko kemianteollisuuden syntyyn. Kivihiilitervasta valmistetut synteettiset kirkkaat aniliinivärit toivat mukanaan monia muita tärkeitä löydöksiä ja olivat ratkaisevia räjähteiden, lääkkeiden ja torjunta-aineiden kehittämisessä.

Magentan värin nimesi ranskalainen kemisti François-Emmanuel Verguinin vuonna 1859. Se oli aniliiniväri, joka alun perin kantoi nimeä fuchsinea ja se koostuu samoista komponenteista kuin mauveiini. Teollistumisen myötä magentan värin tarina on jatkunut ja muuttunut materiaalisesta väristä myös magentavaloksi, LED-valojen ja näyttöjen kehittymisen myötä.

Näyttely Layers koostuu installaatiosta, valokuvista ja To Become a Tree videoteoksesta, monesta kerroksesta ja toisiinsa nivoutuvista langoista, joissa magentan värin ja valon kulttuuriset merkitykset kerrostuvat antroposeenin nimen alle. Kivihiileksi tiivistyneeseen kasvimassaan imeytyneen mustan aurinkoenergian koko valo-väri-spektrissä hehkuvan ihmisen kulttuurin tulevaisuus näyttäytyy haastavana ja lähes mahdottomana.

Kati Roover (s.1982) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hänen teostensa lähtökohtina toimivat usein erilaiset tiedon muodostamisen tavat sekä paikan virtaava käsite massiivisten ympäristön muutosten keskellä. Rooverin teosten lähtökohtina toimivat usein luonnontieteet, antropologia sekä dokumentaarinen elokuva. Työskentelyn välineinä hän käyttää ovat liikkuvaa kuvaa, ääntä, tekstiä, sekä valokuvaa. Roover valmistui Taideyliopiston Kuvataideakademiasta vuonna 2016.

Suuri kiitos Titta Kotilaiselle Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta inspiroivista keskusteluista!
Taiteen keskustoimikunta ja Paulon säätiö ovat tukeneet näyttelyä.

HERMANNI SAARINEN: NÄKYMÄ

Hermanni Saarisen näyttely käyttää lähtökohtana arkipäiväistä tilannetta: ikkunasta tuijottamista. Katse suuntautuu sisältä ulos hajamielisenä ja tylsistyneenä. Sisällä on tuttua ja turvallista, mutta myös pitkäveteistä ja ahdasta. Ulkotila on tuntematon ja epämääräinen, mutta suo enemmän virikkeitä kuin sisätila.

Oksasenkatu 11 -gallerian alakertaan toteutetut objektit ovat sattumanvaraisia veistoksia. Siluettimuodot ja rakenteet muodostavat tietynlaisen näyttämön, jonka keskelle on asetettu styroksipää – katsoja, joka tarkkailee maisemaa kuvitteellisen ikkunan läpi. Se hallitsee tässä kokonaisuudessa, aktivoi muita esineitä, luo jännitteen niiden välille, yhdistää sisäisen ja ulkoisen.

Teoskokonaisuus on tutkielma materiaaleista, väreistä, muodoista ja niiden vuorovaikutuksesta. Saarinen yhdistää vastakkaisia värejä, tasaisia ja epätasaisia pintoja, puuta, kangasta, paperia ja synteettisiä materiaaleja vapaasti, korostaen jokaisen ominaisuuksia. Materiaaleissa on voimaa, samalla myös keveyttä, lähes painottomuutta. Taiteilija leikkaa ja työstää niitä tavalla, joka luo esineiden väliin tilaa, kerrostumia ja reliefejä.

Verhokiskojen symboliikka on Saariselle erityisen tärkeää. Ne viittaavat liukuhihoihin, koneistoon, teolliseen tuotantoon, kun taas kiskoihin ripustetut kankaat peittävät näkymää ja luovat intiimiyttä. Tutkimalla esineiden fyysistä luonnetta ja niiden välistä suhdetta löytyy poikkeuksellisia tapoja käsitellä ympäristöä, materiaa, ajan kulumista ja ihmisen kykyä nähdä.

Hermanni Saarinen on vuonna 2011 Kuvataideakatemiasta valmistunut taiteilija. Hänen viimeisimpiä näyttelyitään ovat Paradiso Vanhan Raatihuoneen galleriassa Turussa vuonna 2017 ja Sorbus galleriassa Helsingissä 2016 sekä Mykkä puhelin upotettuna saveen Galleria Sculptorissa 2014. Lisäksi Saarisen töitä on vuonna 2017 ollut esillä The Communityssä Pariisissa, sekä taidemuseo Eemilissä Lapinlahdella.

Näyttelyt ovat osa P14-kuraattoriryhmän Oksasenkadulle vuonna 2018 suunnittelemaa näyttelyohjelmistoa. Ryhmään kuuluvan Anastasia Isakova, Mia Kivinen, Ulla-Maija Pitkänen, Maria Savela ja Katariina Timonen.

Lisätietoa: Anastasia Isakova, nastya.isakova@gmail.com, 0449881528

///// /////

KATI ROOVER: LAYERS &
HERMANNI SAARINEN: THE VIEW
8.6. -1.7.2018

Opening 7.6.2018 17.00-19.00
Warmly welcome!

Tue-Fri 14.00-18.00
Sat-Sun 12.00-16.00
Oksasenkatu 11, 00100 Helsinki

KATI ROOVER: LAYERS

Magenta is an extra-spectral color, meaning that it is not found in the visible spectrum of light. Rather, it is physiologically and psychologically perceived as the mixture of red and violet/blue light, with the absence of green.

Chemist William Henry Perkin patented the color of purple, mauveine in 1856. Perkin discovered the dye by coincidence, when he was looking for a synthetic variant of quinine, in the fight against malaria that spread around the world as a byproduct of colonialism. Mauveine and the other synthetic aniline dyes produced from coal tar induced many other discoveries and was crucial for the development of explosives, medicines and pesticides.

Magenta took its name from an aniline dye made and patented in 1859 by the French chemist François-Emmanuel Verguin, who originally called it fuchsine, it has the same components than mauve color. As a result of industrialization, the story of magenta color has continued and changed from material color to magenta light, led by the development of LED lights and screens.

Exhibition Layers consists of installations, photos and To Become a Tree video work. From many layers and interlinks where the cultural meanings of magenta color and light are layered under the meanings of the anthropocene.

Kati Roover (b. 1982) lives and works in Helsinki. Her works are often based on different ways of forming knowledge as well as the fleeting concept of a place in the midst of massive environmental changes. Roover’s interests include natural sciences, anthropology and documentary essay films. She mainly works with videos, photography, sound and installations. Roover received her Master of Fine Arts degree from the Academy of Fine Arts (University of the Arts Helsinki) in 2016.

Thanks to PhD Titta Kotilainen from University of Helsinki, Department of Biosciences.
Art Council of Finland and Paulo foundation have supported the exhibition.

HERMANNI SAARINEN: THE VIEW

Hermanni Saarinen’s exhibition uses as a starting point a commonplace situation: staring at the window. The gaze is directed from the inside to the outside and is absent-minded and bored. It is safe and familiar inside, but at the same time limited and dull. The outer space instead is unknown and vague, but more powerful than the interior.

Objects made for the downstairs space of the Gallery Oksasenkatu 11 are incidental sculptures. Structures and silhouettes form a certain stage with a styroxhead placed in the center. It plays a role of a viewer who observes the landscape through an imaginary window. It dominates in this entity, activates other objects, creates a tension between them, combines internal and external.

The works are a study of materials, colours, shapes and interactions between them. Saarinen combines contrasting colours, smooth and uneven surfaces, wood, fabric, paper and synthetic materials freely, emphasizing each material’s features. There is strength in them, but also lightness, almost weightlessness. The materials are cut in a way that makes room between objects, creates layers and relieves.

The symbolism of the curtain rails is especially important for the artist. They refer to conveyor belts, machinery, industrial production, while fabrics hung on the rails cover the view and create intimacy. By studying the physical nature of objects and their mutual relations there can be found exceptional ways to deal with the environment, matter, time and human ability to see.

Hermanni Saarinen has graduated from Finnish Academy of Arts in 2011. Recently Saarinen has had exhibitions at Turku Vanha Raatihuone in 2017, at Sorbus gallery in Helsinki in 2016 and at Gallery Sculptor in 2014. In 2017 Saarinen has exhibited works also at The Community in Paris and Museum Eemil in Lapinlahti.

The exhibitions are part of the programme curated for Oksasenkatu in 2018 by the curator group P14: Anastasia Isakova, Mia Kivinen, Ulla-Maija Pitkänen, Maria Savela and Katariina Timonen.

More information: Anastasia Isakova, nastya.isakova@gmail.com, 0449881528

Comments are closed.