Tülay Schakir & Jaakko Rustanius: Läpinäkyvä / Transparent

6.10.-28.10.2018, Oksasenkatu 11
Avoinna / Open
Ti–pe / Tue–Fri 13–18
La–su / Sat–Sun 12–16

[Scroll down for English]

Yläkerta / Rustanius

Maailma näkyy jokaisen maalauksen läpi. Valo, väri, muoto, liike. Objekti ja tausta. Jos maalaus ei olisi tällä tavoin läpinäkyvä tai vähintäänkin läpikuultava, se olisi näkymätön ja katseelle pimeä.

Katse ei pysähdy koskaan, koko ajan se kopeloi maailmaa ja muovailee samalla näkemisen käsitteet. Katse järjestää ja lajittelee maailman kuvan lakien mukaan.

Maalaus voi yrittää rikkoa tätä järjestystä, lajitella maailman hassusti vääriin pinoihin. Maalaus voi mennä piiloon pinon pohjimmaiseksi. Silmän valtapiiristä on kuitenkin turha pyrkiä pois. Kuvan lakia voi rikkoa, mutta tuomiota ei voi välttää.

Jokainen maalaus on siis silmän vanki; sen maailman vanki, jota silmä on tottunut katselemaan.

Maalaus on esittämisen pakko. Siihen on maalarin tyytyminen.

jaakko_rustanius_kuva_mia_kivinen_465

Alakerta / Schakir

Luonnoksia valon (ja mielen) läpinäkyvyydestä.

Valon keskeisin ominaisuus on sen läpinäkyvyys. Tämä pätee valoon sekä näkemisen välineenä että ilmaisun teknologiana. Tämä valon ominaisuus luo poikkeuksellisen ulottuvuuden valon käyttämiseen ilmaisun välineenä. Yleensä valoa ei havainnoida.

Vaikka objektit havaitaan lähes muuttumattomina valaistusolosuhteista riippumatta, valaistuksen muutokset muuttavat myös havaintoa tuoden siihen erilaisia tiedollisia kerroksia. Keinovalon käyttö luo merkityskerroksia. Tässä mielessä valosuunnittelu on jonkinasteinen ”lisätyn todellisuuden” alkukantainen muoto. Valolla ilmaisun keskeisin seikka on sen suhde läpinäkyvyyteen ja läpinäkymättömämmäksi tekemiseen. Voitaisiin sanoa, että valon taide on kyky käyttää läpinäkyvyyttä ilmaisun välineenä siten, että läpinäkyvyyden määrä on muuttuja. Valo asettaa huomion täysin itsensä ulkopuolelle. Jotta valo voisi toimia merkityksellisenä taiteen sisältönä, siitä on tehtävä kolmas tekijä subjekti–objekti suhteessa: subjekti–valo–objekti.

Näyttelyn teokset ovat luonnoksia ja yksi ehdotus muuttaa valon poissulkeva katsomistapa sen huomioivaksi. Teoksissa keskeistä on kappaleiden suhde valoon, ei yksittäiset objektit.

tülay_schakir_relaatiot_kuva_mia_kivinen_465
***

Upstairs / Rustanius

The world can be seen through every painting. Light, colour, shape, movement. Object and background. If a painting wasn’t transparent like this, or translucent at the least, it would be pitch-black and invisible to the eye.

The gaze never stops. Ceaselessly it gropes the world, shaping the concepts of seeing along the way. The gaze organizes and classifies the world according to the laws of the image.

A painting may try to break this order, it may sort the world into wrong piles, tongue-in-cheek. Painting may hide, creeping under one of those piles. However, to escape the jurisdiction of the eye is futile. One may break the law of the image, but one cannot evade the judgement.

Thus, every painting is a prisoner of the eye; a prisoner of the world the eye is accustomed to watch.

A painting is a representation imposed. That is what a painter must settle for.

Downstairs / Schakir

Sketches of the transparency of light (and mind).

The quintessential quality of light is transparency, both as a vehicle of seeing and technology of expression. This attribute creates an exceptional dimension for light as an instrument of expression. Usually, light is not observed.

Even though objects are perceived almost unchanged irrespective of prevailing light, changes in lighting also change perception and add diverse layers of information to it. The use of artificial light creates layers of significance. In this sense lighting design is a kind of a primitive version of augmented reality. Relation to transparency and rendering something opaque is pivotal for expressing with light. The art of light is the ability to use transparency as a tool of expression in a way that the amount of transparency is the variable, one could claim.

Light locates the attention completely outside of itself. For light to function as meaningful content of art, it needs to be made a third factor in the relation of subject and object: subject – light – object.

The works in the exhibition are sketches and one suggestion for changing the light exclusive gaze into a light including one. The objects’ relation to light is essential in the works, not the individual objects.

Comments are closed.